Mailis Janatuisen puhe OPKO:n 50-vuotisjuhlassa Astoria-salissa 5.4.2014

Terveisiä Nepalin OPKO:sta. Noin kuukausi sitten pistäydyin heidän toimistossaan Kathmandussa. Jututin opiskelijatyöntekijöitä ja jätin heille ilosanomapiirimateriaalia. Niin, Ylioppilaslähetys oli vasta 10 vuotta vanha, kun Pekka Jokiranta pyysi minua ensimmäistä kertaa tähän järjestöön töihin. Ja siitä on vasta neljä vuotta, kun pestini OPKO:ssa lopullisesti päättyi. 36 vuotta olen siis pyörinyt tämän järjestön yhteyksissä, käyden välillä kääntymässä Japanissa.

Olen saanut olla opettamassa opiskelijoita 70-luvulla, 80-luvulla, 90-luvulla ja vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen kokonaan, yhteensä parikymmentä vuotta. Kun siihen lisätään 4 vuottani Japanin opiskelijalähetyksessä KGK:ssa, tulee tulokseksi melkein neljännesvuosisata kristillistä opiskelijatyötä. Tuo aika on ollut yksi elämäni suurimpia siunauksia, josta olen Jeesukselle syvästi kiitollinen. Olen kiitollinen myös OPKO:lle, joka pyysi minua töihin yhä uudelleen, ja olen kiitollinen Kylväjälle joka lainasi minua OPKO:lle kerta toisensa jälkeen. On ollut ilo saada opettaa Raamattua nuorille ihmisille. Japanin KGK opetti minulle evankelioivan raamattupiirin, josta sitten kehkeytyi varsinainen elämäntyöni: ilosanomapiiri. Siitäkin olen siis velassa kristilliselle opiskelijatyölle.

Te kaikki, jotka olette minua kuunnelleet eri vuosikymmeninä, tiedätte, että suuri teemani on ollut rakkaus Raamattuun ja sieltä löytyvään ristin evankeliumiin. Olen koettanut saada Raamatun tekstit elämään sekä puheissani että raamattupiireissäni. Olen koettanut saada opiskelijat – teidätkin – lukemaan Raamattua säännöllisesti, joka päivä, ajatuksen kanssa, kynä kädessä.  Käsi sydämelle, ystäväni, miten on sinun Raamatun lukemisesi laita tänä päivänä? Olen myös koettanut opettaa opiskelijoita etsimään Jeesusta ja hänen ristiään jokaisesta tekstistä.

Nyt minua on pyydetty sanomaan jokunen sana kaste- ja lähetyskäskystä OPKO:n 50-vuotisjuhlassa.  Tuo käskyhän kuuluu näin: ”Jeesus sanoi: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

Nämä sanat olivat Vapahtajamme joutsenlaulu täällä maan päällä. Mitä ne siis sanovat kristilliselle opiskelijaliikkeelle armon vuonna 2014? Ensinnäkin Jeesus tahtoo meidän tietävän, että hänellä ja vain hänellä on yhä vielä kaikki valta myös maan päällä. Asia ei ehkä siltä näytä täällä jälkikristillisessä Suomessa. Tämä ei kuitenkaan ole näkemisen, vaan uskomisen asia. Jeesus tahtoo OPKO:n tekevän opiskelijatyötä varmana siitä, että hän on maailmankaikkeuden Herra, hän ohjaa historiaa haluamaansa suuntaan ja hän voittaa kerran kaikki vihollisensa.

 Ja sitten Jeesus sanoo: Menkää! Moni OPKO:n opiskelija on 50 vuoden aikana kuullut hänen kutsunsa ja mennyt maan ääriin. Mutta Jeesuksen käsky velvoittaa yhä OPKO:a toimimaan lähetyksen suuren asian hyväksi. Kaikkien kansojen on saatava kuulla siitä ainoasta oikeasta tiestä, joka vie taivaaseen. Sitten kun kaikki kansat ovat kuulleet Jeesuksesta, hän tulee takaisin ja kirjat avataan – eikä siihen mene enää pitkää aikaa. Silloin katoavat taivas ja maa, mutta Jeesuksen sanat eivät katoa silloinkaan.

OPKO:n tehtävä on siis julistaa Jeesuksen sanoja opiskelijoille täällä kotimaassa pitäen samalla esillä ulkolähetyksen asiaa. Päämäärän on oltava se, että mahdollisimman monesta opiskelijasta tulisi lähetti, ja kaikista muista lähettäjiä. Juuri näin on homma hoitunut näiden 50 vuoden aikana. Luulisin, että myös kaikki te, jotka täällä salissa tänään istutte, olette joko lähettejä tai lähettäjiä. Minunkin lähettäjiäni täällä istuu tänään suuri joukko.

Mutta mitä tarkalleen ottaen kotimaan opiskelijatyössä ja maan äärien lähetyskentillä on julistettava? Jeesus sanoo: …opettakaa heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Uuden käännöksen mukaan: …opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Huomatkaa sana kaikki. Lähetyskäskyn mukaan kaikille kristityille kaikkialla – myös OPKO:ssa – on opetettava kaikki ne käskyt, jotka Jeesus on meille antanut profeettojensa ja apostoliensa kautta. Mitään ei saa jättää pois. Pienintäkään käskyä ei saa päivittää saati sitten purkaa.

Jeesus tietää hyvin, että meillä kaikilla on kiusaus vaieta niistä käskyistä, jotka ovat räikeimmässä ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa. Painostuksen alla on helpointa vaieta vaikkapa virkakysymyksestä ja homoliitoista ja lohduttautua sillä, että jäähän meille vielä pääasia, evankeliumi. Mutta Vapahtaja varoittaa, että sellaisella vaikenemisella on kohtalokkaat seuraukset: ”Joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa." (Mark.8:38.)

Kysymys siis kuuluu: uskaltaako OPKO julistaa tulevina vaikeina vuosina Jumalan sanaa kokonaisuudessaan, mitään pois jättämättä. Myös silloin, kun kansan ja jopa kirkon enemmistö on asiasta eri mieltä. Uskaltaako se valita ristiriitatilanteessa Jeesuksen sanat ja suostua kärsimään?

Mutta on toinenkin allikko, josta lähetyskäsky epäsuorasti meitä varoittaa. Jeesus ei nimittäin käske meitä opettamaan hengellisten kokemusten tavoittelemista. Jumalasuhteen perustan on oltava Sanassa ja sakramenteissa (joista lähetyskäskyssä mainitaan kaste), ei jossain karismaattisissa profetioissa ja tiedon sanoissa. Mistä minä tiedän, että Jumala rakastaa minua? Sanasta. Mistä saan voiman todistaa Jeesuksesta surujeni ja syntieni keskellä? Sanasta. Sanassa on riiputtava kiinni silloinkin kun mikään ei tunnu miltään. Jeesus on lihaksi tullut Sana, ja kun riipumme kiinni Raamatussa, riipumme kiinni hänessä. Tätä OPKO:ssa on viiden vuosikymmenen aikana opetettu, ja luulen meitä olevan monta, jotka toivovat, että niin tehtäisiin jatkossakin.  

Lähetyskäsky oli Jeesuksen joutsenlaulu, ja tämä pieni puheenvuoro on varmaan minun joutsenlauluni kristillisessä opiskelijatyössä. Haluan sanoa viimeisiksi sanoikseni OPKO:lle lähetyskäskyn pohjalta: Älkää antako Raamatun sanasta periksi! Älkää tehkö yhteistyötä niiden tahojen kanssa, jotka ovat luopuneet Jumalan sanasta! Näyttäkää opiskelijoille, että Jumalan sanan tähden kannattaa vaikka kärsiä! Ja kun kritiikkiä tulee, tarttukaa Vapahtajan lupaukseen: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Onhan toki miljoona kertaa tärkeämpää, että Jeesus on kanssanne ja siunaa työtänne, kuin että teillä olisi maailman ja virallisen kirkon siunaus puolellanne – mutta ei Jeesuksen siunausta.

En ole rukoillut minkään muun järjestön puolesta niin paljon kuin OPKO:n ja aion jatkaa sitä tästä lähtienkin. Pyydän sitä, että tämä minulle niin rakas järjestö saisi pysyä uskollisena Jumalan Sanalle siihen asti, kun Jeesus tulee takaisin. Eikä siihen ole enää pitkä aika!

Olin mukana Bangladeshin OPKO:n leirillä syksyllä 2001, kun New Yorkin kaksoistornit olivat juuri kaatuneet ja Afganistanin sota alkanut. Sotilaat vartoivat leirikeskuksen portteja automaattiaseiden kanssa, ettei kukaan pääsisi heittämään sinne pommia. Kristityt nuoret tajusivat hyvin, millainen tulevaisuus heitä odotti. Muistan erään pojan, joka totesi näin: ”On suuri kunnia, jos minä saan joskus kuolla Jeesuksen nimen tähden.” Tällaista asennetta soisin OPKO:stakin löytyvän: on suuri kunnia saada kärsiä ja jopa kuolla Jeesuksen nimen ja Jumalan sanan tähden.

Aamen, tule Herra Jeesus!