Herra kurittaa ja rakastaa
Luento Joonan kirjasta Kansanlähetyspäivillä 2005
Mailis Janatuinen
ALUKSI
”Vielä 40 pv, niin Helsinki hävitetään.” Miten meillä Suomessa suhtauduttaisiin profeettaan, joka kulkisi Helsingin kauppatorilta eduskuntatalolle ja huutaisi tällaista sanomaa? Vietäisiin varmaankin hoitoon. Mutta entäpä jos tämä profeetta olisikin pitänyt saarnansa vuoden 1944 kesäkuussa Kannaksen rintaman murruttua? Silloin helsinkiläiset olisivat varmasti kuunnelleet häntä vakavin ilmein, kylmien väreiden kulkiessa pitkin selkäpiitä.
Joonaa ei lähetetty 700-luvulla saarnaamaan omalle kansalleen: ”Vielä 40 pv, niin Samaria/ Jerusalem hävitetään.” Ei, hänet lähetettiin saarnaamaan aikansa imperialistiselle suurvallalle, jota koko maailma pelkäsi. Tilanne oli sama kuin että joku juutalainen olisi mennyt huutamaan Berliinin valtakunnankanslian eteen vuonna 1938: ”Vielä seitsemän vuotta, niin Berliini hävitetään!” Kuka häntä olisi uskonut? Kauanko hän olisi saanut saarnatoimintaansa harjoittaa?
Suomen Siionissa ei tämän tapaisia saarnoja ole kuultu pitkään aikaan – mutta ei täällä ole miesmuistiin ollut herätyksiäkään. Joonan kirja kertoo VT:n ihmeellisimmästä herätyksestä. Herran piti etsiä itselleen sanansaattaja, joka uskaltaisi julistaa imperialistiselle maailmanvallalle hänen tuomionsa. Jos Ninivelle olisi saarnattu, että Jumala on armollinen ja kaikki pääsevät taivaaseen, niin mitään herätystä ei olisi syntynyt.
Joonan omassa maassa pohjoisvaltio Israelissa ei tiedetä olleen mitään herätyksiä 700-luvulla eKr. Päinvastoin, Israelin kuningas Jerobeam II palvoi epäjumalia, ei Herraa. Joonan nimi mainitaan hänen nimensä yhteydessä 2. Kuningasten kirjassa. Siellä kerrotaan, miten Joona ennusti Syyrian valloittamien maa-alueiden takaisin saantia. Kuvittelepa, että joku profeetta ennustaisi täällä Suomessa Karjalan palautusta – ja niin sitten todella myös tapahtuisi. Se profeetta olisi varmaan kaiken kansan suosiossa.
ASSYRIA JA NINIVE
Assyria-niminen valtakunta sijaitsi maailman kartalla 2000 pitkää vuotta. Sen viimeinen pääkaupunki Ninive oli oman aikansa metropoli, jossa asui Joonan aikaan 120 000 asukasta. (Vertailun vuoksi mainittakoon, että Euroopasta löytyi 2700 vuotta sitten tuskin yhtään ainoaa tuhannen asukkaan paikkakuntaa.) Jos katsomme tämän päivän karttaa, niin Niiniven rauniot sijaitsevat lähellä Mosulia Irakissa. Raamatussa Ninive mainitaan ensimmäisen kerran jo 1.Moos.10:ssä – ja jo silloin sitä nimitetään suureksi kaupungiksi.
Assyrian toinen suurvalta-aika sijoittui vuosiin 900-612 eKr.. Jo satakunta vuotta ennen Joonaa olivat sen kuninkaat käyneet julmia valloitussotia naapureitaan vastaan. Valloitetut kansat maksoivat Assyrialle veroja, tai vaihtoehtoisesti ne vietiin orjuuteen. Assyrialaisten sotaisuuden takana oli uskonnollinen motiivi: he kävivät pyhää sotaa Assur-jumalansa puolesta. Päämääränä oli saada koko maailma alistetuksi tämän jumalan vallan alle.
Niniven rauniokummusta on löytynyt paljon savitauluja piirtokirjoituksineen. Niistä käy ilmi assyrialaisten täydellinen piittaamattomuus ihmishengestä ja ihmisarvosta. Julmuus muita kansoja kohtaan oli heidän mielestään oikeutettua, jos sen avulla saatiin naapurikansat pelotelluksi Assur-jumalan vallan alle. Kuvauksissa on sadismin makua: silvottuja jäseniä, röykkiöittäin pääkalloja, joukkohautoja… Sen lisäksi Ninive oli pyhitetty Ishtarille (Raamatun Astartelle). Ishtar oli seksin ja sodan jumalatar, jota palvottiin mm. käyttämällä hyväksi temppeliporttojen palveluksia.
Herra oli nähnyt veren, joka tahrasi niniveläisten kädet. Hänellä oli muistissa kidutettujen kyynelet. Hän oli nähnyt myös seksuaalisen holtittomuuden seuraukset ja sen uhrit. Ja niin sitten Joona sai Herralta kutsun mennä tuohon väkivallan ja pornon pesäpaikkaan julistamaan sille Herran sanaa.
Joonalle, Amittain pojalle, tuli tämä Herran sana: "Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista siellä, että minä, Herra, olen nähnyt sen pahuuden ja rankaisen sitä." (1:1-2; 1992). ”heidän pahuutensa on noussut minun kasvojeni eteen." (1938)
Tarvitsiko Suomi ehkä Joonan kaltaista profeettaa? Eikö Herra ole nähnyt niitä puolta miljoonaa suomalaislasta, jotka on surmattu äitinsä kohtuun? Eikö hän näe kaikkea sitä väkivaltaa, jota suomalaiset humalapäissään tekevät? Eikö hän näe ja kuule sitä kiusaamista, mitä kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla harjoitetaan? Ei kai vain sinun kodissasi, koulussasi tai työpaikallasi? Eikö Herra näe sitä pornon virtaa, joka on hukuttanut tulvaansa monen monta kristittyäkin?
JOONAN PAKO
Mutta Joona nousi paetaksensa Tarsiiseen Herran kasvojen edestä ja meni alas Jaafoon ja löysi laivan, joka oli lähtevä Tarsiiseen. Ja hän suoritti laivamaksun ja astui siihen mennäkseen heidän kanssansa Tarsiiseen, pois Herran kasvojen edestä. (1:3; 1938)
Joona varmaan pelkäsi sitä, mitä perillä tapahtuisi? Todennäköisesti hänelle kävisi yhtä huonosti kuin juutalaiselle profeetalle olisi käynyt Berliinissä 1930-luvulla. Häntä odottaisi Ninivessä varma kuolema, eikä vain se, vaan kauhea kidutus sitä ennen. Niinpä Joona otti elämänsä ohjat omiin käsiinsä ja päätti lähteä Espanjaan, toiselle puolelle maailmaa. Matkalippu Tarsiiseen maksoi varmasti huomattavan summan, sillä paikka sijaitsi Välimeren vastakkaisella laidalla. Siihen menivät luultavasti kaikki perheen säästöt. Niin, kuka pitäisi Joonan perheestä huolta hänen poissa ollessaan? Milloin karkulainen arveli uskaltavansa tulla takaisin kotiin Herran kasvojen eteen?
Joonan kirja osoittaa selvääkin selvemmin, että piletin pois Herran kasvojen edestä voi ostaa myös uskova ihminen, jopa Jumalan valtakunnan työntekijä. Väittäisin, että joka ainoa meistä on joskus yrittänyt samaa kuin Joona – saattaapa tätä puhetta kuunnella joku, joka on parhaillaankin karkumatkalla. Moni kieltäytyy lähetyskutsusta, koska ei halua vaihtaa helppoa elämää vaikeaan.
Mutta tämä ei ole ainoa tapa paeta Herran kasvojen edestä. Niitä kasvoja voi paeta selittämällä mustan valkoiseksi jonkin kymmenen käskyn kohdalla. Herraa voi paeta niinkin, että laiminlyö hänen sanaansa: ei mene sanan kuuloon, ei lue Raamattua. Aika kuluu mukavasti telkkarin edessä löhötenkin. Moni pakenee kirkkotaisteluun tai jopa taisteluun Israelin puolesta sitä sotaa, mitä oman kodin sienien sisällä käydään.
NYT EI PUHUTA JOONAN PAKOMATKASTA, NYT PUHUTAAN SINUN PAKOMATKASTASI, JOKA NÄITÄ RIVEJÄ LUET. Luuletko sinä ihan vakavissasi, että olet päässyt sellaiseen Tarsiin laivaan, jossa Herra ei sinua näkisi? Mitä alkaisikaan tapahtua kodissasi, työpaikallasi ja raamattupiirissäsi, jos sinä katuisit säkissä ja tuhkassa syntejäsi kuin niniveläiset? Mitä Suomessa tapahtuisi, jos koko tämä juhlakansa palaisi pakomatkaltaan takaisin Herran kasvojen eteen?
Olen ollut huomaavinani, että ennen tärkeää tehtävää Herra asettaa meidät kokeeseen. Johtihan Pyhä Henki Jeesuksenkin erämaahan Perkeleen kiusattavaksi. Monen kristityn suurin elämäntehtävä jää täyttämättä väärän valinnan tähden. Perkeleelle ei vastattukaan: ”kirjoitettu on”, vaan ”minä tahdon oman onneni, maksoi mitä maksoi”. Tästä sitten syntyvät kaikki naisjutut ja muut jutut, joita media on nykyään täynnä. Ja tästä löytyy nähdäkseni yksi suuri syy siihen, että oikeita paimenia ja profeettoja on Suomen kirkossa ja herätysliikkeissä enää niin kovin vähän.
MYRSKY
Laivan ehdittyä ulapalle Herra nostatti ankaran myrskyn. Se oli niin raju, että laiva oli vähällä hajota. (1:4)
Pakenijalla ei ole hyvä olla, sillä hänellä ei ole Jumalan lupausta turvana pakomatkallaan. Kyllä sinä tämän asian tiedät, sinä joka tällä hetkellä pakenet Herran kasvoja. Joona reagoi nukkumalla, kuten masentunut ihminen usein tekee. Niin syvää oli uni, ettei mies herännyt edes hirmumyrskyn ravistellessa kaleerilaivaa. Koko muu laivan väki olikin sitten täydessä paniikissa.
Laivan kapteeni meni hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Sinäkö vain nukut! Nouse ylös ja huuda avuksi jumalaasi! Ehkä sinun jumalasi huomaa meidät, niin ettemme huku." (1:5-6)
Yksi Joonan kirjan suuria teemoja on Herran kaikkivaltiuden osoittaminen epäjumaliin nähden. Niniveläisillä oli joka asialle oma jumalansa: taivaan jumala, maan jumala, ilmakehän jumala, veden jumala, viisauden jumala, manalan jumala – ja kaikkia näitä he tarvitsivat joutuessaan hätään myrskyn keskelle. Mutta vain Joonan Jumala osoittautui kaikkivaltiaaksi Herraksi, joka kykeni komentamaan lukuisia palvelijoitaan tarpeen mukaan: myrskyä, merimiehiä, meripetoa, risiinikasvia, itätuulta ja jopa pientä matoakin.
Muistamme, mitä laivalla sitten tapahtui: etsittiin syyllistä, heitettiin arpaa, ja se lankesi tietenkin Joonalle. Arvan kautta huusi Herra karkulaiselle: Sinä olet se mies! Sinun tähtesi koko laiva hukkuu! Niin, pakenijalla ei totisesti ollut hyvä olla. Ja niin Joona sitten käski heittää itsensä mereen, että muut voisivat jäädä eloon.
Joonan Jumala teki kuitenkin kapteeniin ja merimiehiin suuren vaikutuksen. Itse asiassa lähetyssaarnaajan pakomatka koitui loppujen lopuksi näille pakanoille kutsuksi oikeaan uskoon. Joonan vaikutuksesta he oppivat huutamaan avuksi elävän Herran nimeä ja uhraamaan hänelle. Näin Jumala voi käyttää pahaakin palvelemaan omia tarkoitusperiään ja tehdä lapsensa pakomatkasta lähetysmatkan.
JOONAN PSALMI
Mutta Herra pani suuren kalan nielaisemaan Joonan. Joona oli kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä. Hän rukoili Herraa, Jumalaansa, kalan sisuksissa. (2:1).
Onko ihmisen mahdollista selvitä kolme vuorokautta (heprealaisen laskutavan mukaan) valaan vatsassa, vai onko Joonan kirja vain legenda tai satu? Jeesus uskoi, että Joona on oikeasti elänyt historiallinen henkilö. Jeesuksen mielestä Joonan pelastuminen oli ennakkokuva hänen omasta ruumiillisesta ylösnousemuksestaan. Kumpaa sinä uskot: Jeesuksen vai järkesi ja liberaaliteologien ääntä? Kysymys on Jumala-kuvasta: onko Jumala kaikkivaltias vai eikö ole?
Joona sanoi: Ahdingossani minä kutsun Herraa avuksi, ja hän vastaa minulle.
Tuonelan kohdusta minä huudan apua, ja sinä, Herra, kuulet ääneni. (2:3)
Pakolainen on nyt joutunut eristysselliin, äärimmäiseen pimeyteen ja yksinäisyyteen, tuonelan kohtuun. Hän tuntee joutuneensa ”sysätyksi pois Herran silmien edestä” (2:5). Joona uskaltaa silti rukoilla. Hän ei kuitenkaan luota pelkkään vapaaseen rukoukseen, vaan sekoittaa sanojensa sekaan säkeitä psalttarista eli siitä virsikirjasta, jota temppelissä tuohon aikaan veisattiin. Psalmien kirjassa ei ole vain ylistyslauluja, vaan puolet sen ”virsistä” kuuluu osastoon ”Murhe, risti ja kiusaus”. Psalmeista Joona siis löytää toivon, että Herra kuitenkin kuulee hänen äänensä ja vastaa hänelle. Usko on sitä, että me tartumme Jumalan sanaan ja toivomme hänen apuaan silloinkin, kun ahdinko on omaa syytämme tai kun muut joutuvat kärsimään meidän syntiemme tähden.
Joona ei ajattele, kuten niin monet kristityt nykyään: kaikki hyvä tulee Herralta, kaikki paha Saatanalta. Hän ottaa myrskyn Jumalan kädestä.
Sinä heitit minut syvyyteen, merten sydämeen, ja virta ympäröi minut. Sinun tyrskysi ja aaltosi vyöryivät ylitseni. (2:4) (Vrt. Psalmi 69)
Itse asiassa Joona sanoo asioita, joita hän ei sillä hetkellä näe eikä koe, vaan uskoo. Hän esimerkiksi uskoo Herran nostavan hänet vielä ylös ”tuonelan kohdusta” ja puhuu tästä asiasta imperfektissä, menneessä aikamuodossa, ikään kuin se olisi jo tapahtunut.
Mutta sinä, Herra, minun Jumalani, nostit minut elävänä ylös haudasta. (2:7)
Lopuksi Joona esittää vielä Herralle kiitoksen, lupauksen ja uskontunnustuksen. Hän lupaa totella Herran käskyä siitä lähtien.
Mutta minä saan uhrata ja laulaa kiitosta sinulle. Minkä olen luvannut, sen minä täytän. Vain Herra voi pelastaa. (2:10) Vain Herrassa on pelastus.*
Viimeisessä lauseessa esiintyy Jeesuksen (Pelastajan) nimi, ja se on koko Joonan kirjan käännekohta. Voidaan sanoa, että profeetta on pakomatkallaan oppinut tuntemaan Messiaan ja hänen pelastuksensa.
Sitten Herra käski kalan oksentaa Joonan kuivalle maalle. (2:11).
On siinä miehellä tunnelmat: nälkä, jano, uupumus, vaatteet riekaleina, ei kenkiä, ei rahaa, ei yösijaa. Millä tavalla Joona matkusti Niniveen, satojen kilometrien päähän Välimeren rannikolta, sitä ei meille kerrota. Mutta sillä matkalla kulki Herra hänen rinnallaan. Helpompi Joonan oli taivaltaa vaikka paljain jaloin polttavan auringon alla Herran seurassa kuin maata laivan ruumassa Herraa paossa. Etkö sinäkin, ystäväni, voi sanoa tätä omasta kokemuksestasi?
NINIVEN HERÄTYS (3. luku) (dia 9)
Joonalle tuli toisen kerran tämä Herran sana: "Lähde Niniveen, tuohon suureen kaupunkiin, ja julista sille se sanoma, jonka minä sinulle puhun." (3:1-2).
Pelottiko Joonaa, kun Ninive väkivaltaisine asukkaineen lähestyi häntä kilometri kilometriltä? Ainakin hän oli kokenut, että Herra pystyy pelastamaan omansa vaikka valaan vatsasta. Eikö hän sitten pystyisi pelastamaan Joonan pakanoiden käsistä, jos niin tahtoi?
Nyt Joona meni Niniveen, niin kuin Herra oli käskenyt. Ninive oli suunnattoman suuri kaupunki, laidasta laitaan kolme päivänmatkaa. Joona lähti kulkemaan kaupungissa ensimmäistä päivänmatkaa ja huusi: "Enää neljäkymmentä päivää, sitten Ninive hävitetään!" (3:3-4).
Niniveläiset eivät etsineet Jumalaa, mutta Jumala etsi heitä. Tuon maailman raaimman kansan keskuuteen hän lähetti profeettansa ja antoi jopa sanat tämän suuhun. Ja mitä tapahtui: alkoi suuri herätys. Niveläiset eivät puolustelleet sanallakaan syntejään, vaan katuivat niitä, kuningas etunenässä. He uskoivat ensinnäkin Jumalan tuomion, jonka tuntematon profeetta heille julisti, ja toiseksi vielä sen, että Jumala itse oli antanut heille 40 päivää aikaa parannuksen tekoon. Olisihan tuho voinut tulla yllättäenkin, kuten Sodomaan aikoinaan.
Sen kuultuaan Niniven asukkaat uskoivat Jumalaan. He julistivat paaston, ja niin ylhäiset kuin alhaisetkin pukeutuivat säkkivaatteeseen. Kun Joonan sanat tulivat Niniven kuninkaan korviin, hän nousi valtaistuimeltaan, riisui viittansa, pukeutui säkkivaatteeseen ja istuutui tomuun. (…)
(Kuningas sanoi): Ehkä Jumala (…) luopuu aikomuksestaan, leppyy ja antaa hehkuvan vihansa laantua, ja me pelastumme. (3:5-6)
Mikä herätyksen aiheutti? Ei rukouskokous. Ei Joonan todistus omista kokemuksistaan valaan vatsassa, sillä niistä hän ei puhunut mitään. Eivät hienot evankelioimismetodit. Eipä edes lähetyssaarnaajan henkilökohtainen karisma, tai hänen rakkaudellinen olemuksensa, sillä ne Joonalta puuttuivat täysin. Eivät myöskään vedenpitävät todisteet tuhon tulosta, sillä niitä Joona ei voinut niniveläisille esittää. Herätyksen aiheutti pelkkä, paljas Jumalan sana.
Että niniveläisten kohdalla oli kysymys todellisesta herätyksestä eikä jostain muusta joukkoliikehdinnästä, sen todistaa Jeesuksen sana.
Niniven asukkaat nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion. He kääntyivät, kun Joona saarnasi heille, ja tässä teillä on enemmän kuin Joona! (Matt.12:41)
Joukkoliikehdintää voidaan kyllä saada aikaan monellakin metodilla, mutta oikean omantunnon herätyksen saa aikaan ainoastaan lain saarna. Ihmisille on kerrottava, missä asioissa he ovat rikkoneet Jumalan tahtoa vastaan ja mikä rangaistus siitä seuraa heidän omaan elämäänsä, heidän lastensa elämään, heidän kansansa elämään ja koko maailman kohtaloihin. Myös iankaikkista kadotusta on julistettava, koska se todella on olemassa.
Herra ei ole muuttunut sitten Joonan päivien. Samalla tavalla kuin Niniveä uhkasi hänen rangaistuksensa, samalla tavalla se uhkaa väkivaltaan ja irtoseksiin hukkuvaa Suomea. Maanviljelyksemme tuhoutuu. Luontomme tuhoutuu. Suomi hukkuu viinaan. Perheet tuhoutuvat. Lapsemme ja nuoremme kärsivät masennuksesta. Työpaikkamme siirtyvät ulkomaille. EU ei voi meitä auttaa. Täydelliseen katastrofiin ei kulu enää pitkää aikaa, ellei kansamme tee parannusta. Me olemme saaneet armonaikaa kokonaista tuhat vuotta, mutta se päättyy kerran. Ja viimeistään helvetissä Jumalan rangaistus kohtaa kaikkia niitä, jotka eivät elämänsä aikana tehneet parannusta synneistään.
Herra ei muutu, mutta hän voi muuttaa mielensä.
Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään. Niin hän muutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata niniveläisiä, vaikka oli sanonut tuhoavansa heidät. (3:10)
Tässä on toivo Suomen kansallekin. Toivotonta ihmistä tai kansakuntaa nimittäin ole olemassakaan. Jos Jumalan laki voi murtaa raaimpien pakanoiden sydämen, niin yhtä hyvin se voi särkeä myös meidän kansamme sydämen, sinun sydämesi, minun sydämeni ja myös sen ihmisen sydämen, josta sinä tänä päivänä huolta kannat. Niniveläisille saarnattiin Jumalan sanaa ja he uskoivat sen. Kaikki riippui siitä. Jos suomalaisille ei saarnata väärentämätöntä Raamatun sanaa, ei toivoa ole.
Sulkumerkeissä mainittakoon, eräs mielenkiintoinen seikka, jonka löysin kommentaarista tätä puhetta valmistaessani: Assyrialaiset palvoivat taivaankappaleita jumalinaan, niin myös aurinkoa. Heidän savitauluissaan mainitaan moneen kertaan ”pahaenteinen merkki” eli täydellinen auringonpimennys, joka näkyi taivaalla v. 763 eKr.. Tämä nyt on nyt vain arvausta, mutta oletetaanpa hetken verran, että profeetta Joona ilmestyi Niniveen samana vuonna. Oliko silloin mikään ihme, jos häntä kuunneltiin?
LÄHETYSSAARNAAJAN POHJANOTEERAUS
Tämän jälkeen kertomus saa jälleen surullisen käänteen:
Joona pani tämän kovin pahakseen ja suuttui. Hän rukoili Herraa ja sanoi: "Voi, Herra! Enkö minä tätä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ensiksi lähdin pakoon Tarsisiin. Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut. Ota nyt, Herra, minun henkeni.Parempi minun on kuolla kuin elää." (4:1-3).
On meillä tässä varsinainen lähetyssaarnaaja! Ei iloitse yhtään Jumalan armosta, vaan suuttuu siitä. Toivottaa itselleen kuolemaa, kun pakanakaupunki pelastuu! Eivätkö siis Jumalan sanansaattajat edes Raamatun lehdillä ole tuon jalompia ihmisiä? Joonan suuttumiseen sisältyy silti hyväkin puolensa: jos tuollainen ihminen kelpasi Herran työhön, niin ehkä sinä ja minäkin kelpaamme? Jos Herra pystyi käyttämään Joonaa Ninivessä, niin ehkä hän pystyy käyttämään meitäkin? Minulle tämä ainakin on lohdutus. Olen aivan viime viikkoina kysynyt itseltäni monta kertaa, miten kauan näin ilkeä ja rakkaudeton lähetti yleensä voi toimia Jumalan valtakunnan työssä. Enkö häpäise Herran nimeä suuttumalla milloin kehenkin aivan samalla tavalla kuin Joona?
Totta, totta - perisynti ei poistu kuin kuolemassa; uskovan sydän kapinoi Jumalaa vastaan loppuun asti. Onneksi meidän ei tarvitsekaan julistaa itseämme ja omaa erinomaisuuttamme, vaan häntä, joka on enemmän kuin Joona. Jokaisessa kristityssä on suuret vikansa, mutta Jeesukseen ei kenenkään tarvitse pettyä. Rakkaudetonkin lähetti saa julistaa Vapahtajan rakkautta.
Mahdollisesti Joona koki Niniven pelastumisen eräänlaisena kasvojen menetyksenä. Mooseksen kirjoissa nimitetään näet väärän profeetan tunnusmerkiksi sitä, ettei tämän ennustus toteudu (5.Moos.18:22). Muistamme, että Joonan edellinen profetiansa oli toteutunut, Israel oli saanut ”Karjalansa” takaisin ja Joonasta oli tullut suosittu. Itse asiassa Joonan ennustus toteutui, mutta siihen meni 150 vuotta.
Joona saattoi myös olla huolestunut myös Assyrian suurvaltapyrkimyksistä. Ennemmin tai myöhemmin tuo suurvalta nielaisisi kitaansa Joonan oman maan ja kansan. Eikö olisi ollut paljon parempi, jos Ninive olisi pyyhkäisty pois maan päältä sitä ennen?
Muistamme, mitä sitten tapahtui:
Joona meni ulos kaupungista ja jäi sen itäpuolelle. Siellä hän kyhäsi itselleen oksista katoksen, asettui sen alle suojaan ja odotteli nähdäkseen, miten kaupungille kävisi (4:5).
Tuolla seudulla voi lämpötila nousta 50 asteeseen varjossa. Siitä huolimatta Joona aikoi sitkeästi istua kaupungin ulkopuolella kuukauden verran.
Silloin Herra Jumala pani risiinikasvin kasvamaan Joonan yläpuolelle, varjoksi hänen päänsä päälle ja helpottamaan hänen murheellista oloaan. Ja Joona iloitsi kovin tästä risiinikasvista. Mutta seuraavana päivänä aamunkoitteessa Jumala antoi madon purra risiinikasvia, niin että se kuivettui. (4:6-7)
Kuoleman toivottaminen jäi Joona-paran viimeiseksi sanaksi, mutta Jumalan viimeiseksi sanaksi Joonan kirjassa jäi armo.
Herra sanoi: "Sinä suret risiinikasvia, vaikka et ole nähnyt vaivaa sen vuoksi etkä ole sitä kasvattanut. Yhden yön se vain eli, yhden yön jälkeen se kuihtui pois. Enkö minä säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia! Siellä on enemmän kuin 120 000 ihmistä, jotka eivät pysty edes tekemään eroa oikean ja vasemman käden välillä, ja lisäksi paljon eläimiä."
Herran tiet ovat salatut. Joona ei koskaan elinaikanaan päässyt selville siitä, mikä oli hänen suurin elämäntehtävänsä ja hänen matkansa – jopa pakomatkansakin - varsinainen tarkoitus: Jeesuksen ennakkokuvana toimiminen.
JEESUKSEN ENNAKKOKUVA
Joonan kirja ei kerro, miksi Jumala oli väkivaltaiselle Ninivelle ja vihaiselle lähetyssaarnaajalle armollinen, sen kertoo vasta Jeesus UT:ssa. Hän nimittäin paljastaa olevansa Joonan kirjan päähenkilö. Joona oli Jeesuksen ennakkokuva ja ennusti ikään kuin näytelmän muodossa hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa. Jeesus sanoi:
"Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä" (Matt.12:40).
Päinvastoin kuin Joona, Jeesus läksi vapaehtoisesti tänne maan päälle lähetyssaarnaajaksi hyvin tietäen, miten se matka tulisi päättymään. Jeesus oli enemmän kuin Joona – hän itki ennustaessaan Jerusalemin hävitystä (Luuk.19:41-44).
Jeesus suostui heitettäväksi siihen järveen, joka tulta ja tulikiveä palaa, että meidän syntiemme nostattama Jumalan vihan myrsky asettuisi ja me voisimme pelastua. Kolme vuorokautta (heprealaisen ajanlaskun mukaan) Jeesus vietti tuonelassa, kuten Joona meren pohjassa.
Jeesus lausui psalmeja ristillä kuten Joona meripedon vatsassa. Hän uskoi ylösnousemukseensa yhtä vahvasti kuin Joona. Oikeastaan koko Joonan psalmin voisi pistää ristillä riippuvan Jeesuksen suuhun. Muistammehan, että ristinkuolema tapahtui tukehtumalla, aivan kuten hukkumiskuolemakin.
Kuule siis sinä, joka tällä hetkellä koetat paeta Herraa, hänen käskyjään tai hänen kutsuaan. Joku toinen on jo heitetty Jumalan vihan kaaosvesiin sinun sijastasi. Vain Herra Jeesus voi sinut pelastaa. Hän tahtoo tänäänkin antaa sinulle salaiset syntisi, kapinasi ja pakosi anteeksi. Mutta missä sinä voit kohdata armollisen Jumalan, sen kertoo sinulle Joonan merkki.
JOONAN MERKKI
Näin selitti Jeesus Joonan merkkiä:
"Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivä ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Niniven asukkaat (…) kääntyivät, kun Joona saarnasi heille, ja tässä teillä on enemmän kuin Joona! (Matt.12:38-41)
Mitä Jeesus tarkoitti Joonan merkillä? Mikä olisi sellainen merkki, joka toisi hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa 2000 vuoden takaa meidän luoksemme? Kasteessa me kuolemme yhdessä Jeesuksen kanssa ja nousemme ylös yhdessä hänen kanssaan - kuten Joona (Room.6). Ehtoollisessa taas saamme syödä ja juoda juuri sen samaisen Jeesuksen ruumiin, joka joutui tuonelan kohtuun ja nousi sieltä ylös. Myös Raamatun pääaasia on Jeesuksen kuolema ja hänen ylösnousemuksensa. Uskon, että Jeesus tarkoittaa Joonan merkillä armonvälineitä: sanaa ja sakramentteja.
”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonan merkki” (Matt.16:4*).
Armonvälineissä meillä on itse kolmiyhteinen Jumala kätemme ulottuvilla. Miksi meidän pitäisi etsiä muita merkkejä Jumalan rakkaudesta, Jeesuksen avusta ja Pyhän Hengen voimasta? Ei, Herra on luvannut olla tavattavissa armonvälineissään, eikä häneltä saa muita merkkejä vaatia – niiden vaatiminen on hänen kiusaamistaan. Armonvälineet saavat aikaan saman, minkä Joonan saarna Ninivessä, koska ne ovat vaikuttavia merkkejä.
TULE MUKAAN SUUREEN PROJEKTIIN!
Mitä Ninivelle sitten tapahtui? Herätys vaikutti ehkä yhteen sukupolveen. Mikään kansakunta ei voi paeta Jumalan tuomioita vanhoihin herätyksiin: onhan meillä isien kirkko, uskonpuhdistuksen perintö, herätysliikkeet – ei meillä ole mitään hätää. 40 vuotta auringonpimennyksen jälkeen Assyria hävitti Samarian ja vei Israelin yhdeksän heimoa pakkosiirtoon. Sata vuotta vielä meni, mutta sitten loppui Niniveltäkin armonaika. Vuonna 612 eKr. (150 vuotta auringonpimennyksen jälkeen) piiritti uusi suurvalta Babylonia Niniven, hukutti sen veteen ja lopuksi poltti tulella. Siihen loppui tuon metropolin historia. Vuosisatoihin ei kukaan tiennyt edes sitä, missä Ninive oli joskus sijainnut. Sefanjan ja Nahumin ennustukset toteutuivat kirjaimellisesti:
Siilit ja huuhkajat yöpyvät sortuneitten pylväitten seassa. Oudot äänet kuuluvat ikkuna-aukoista, kynnyksillä vallitsee hävitys, setrilaudoitus on revitty irti. (Sef.2:13-15)
”Enää 40 päivää, niin Helsinki hävitetään!” Kerran tulee päivä, jolloin tämä lause pitää kirjaimellisesti paikkansa. Maan päällä ei ole yhtään pysyväistä kaupunkia – koko maailma on tulelle talletettu. Nyt entisen Assyrian paikalla sijaitsee Irak. Sekin on maa, joka tarvitsisi Joonan sanomaa. Montako kaupunkia maan päällä on yhä hukkumassa väkivaltaan, kun niiden asukkaat eivät osaa erottaa oikeaa jumalaa epäjumalasta. Siksi meidänkin kutsumuksemme on viedä Joonan merkkiä eteenpäin aina maan ääriin asti. Minne asti armonvälineet on viety, sinne asti on niiden mukana mennyt myös kolmiyhteinen Jumala. Ja sitten kun Joonan merkki on viety kaikkien kansojen keskuuteen, tulee Jeesus takaisin. Sitten perustetaan se tulevainen kaupunki, uusi Jerusalem, joka ei koskaan katoa.
Onko tässä joukossa niitä, jotka tahtovat kääntyä pakomatkaltaan ja liittyä tähän projektiin: evankeliumi jokaiseen kaupunkiin maan päällä? Ystäväni, keitä ovat ne niniveläiset, joiden luo Herra tahtoisi sinut näiltä Kansanlähetyspäiviltä lähettää?