Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.




Vanhoja puheita 3/7: Konfirmaatiopuhe (15.5.2019)

Konfirmaatiopuhe OPKO:n rippikoulun jälkeen 1996, Markus 10:17-27

Rippikoulussa olemme kysyneet sen saman kysymyksen, minkä rikas nuorukainen esitti Jeesukselle: "Mitä minun pitäisi tehdä, että perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Käskyt sinä tiedät." Myös te, rakkaat nuoret, tiedätte nyt, mitä kymmenen käskyä teiltä vaativat. Voitteko vastata kuten rikas nuorukainen:" Olen noudattanut niitä lapsesta asti?"

Jeesus sanoo nyt sinullekin, konfirmoitava nuori: "Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja tule ja seuraa minua." Hän sanoo näin, koska tahtoo olla kaikkein tärkein henkilö sinun elämässäsi. Rikkaan miehen aarre oli raha ja omaisuus, mutta myös hänen hyveellinen elämänsä. Sitä hän ei suostunut "myymään" voidakseen seurata Jeesusta. Toisin sanoen: hän ei tahtonut saada syntisen leimaa otsaansa.

Itselleni tämä teksti on vuosikaudet ollut hyvin vaikea. Syynä on se, etten ole pystynyt tekemään, mitä Jeesus minulta vaatii. En ole voinut luopua kaikesta hänen tähtensä. Se on ollut minulle yhtä vaikeaa kuin kamelin selviäminen neulansilmän läpi.

Miten Jeesus sitten suhtautui tuohon mieheen, joka päätti lähteä pois hänen luotaan? Vapahtaja katsoi rikasta nuorukaista — ja rakasti häntä. Yleensähän me ihmiset rakastamme vain niitä, jotka tekevät, kuten pyydämme, toivomme ja odotamme. Mutta Jeesus on toisenlainen. Hän rakastaa meitä silloinkin, kun emme hänen tahtoaan täytä. Joko emme siihen pysty tai sitten emme sitä haluakaan.

Jeesus siis katsoi rikkaan nuorukaisen loittonevaa selkää rakkauden silmin. Se oli se sama katse, jolla hän katsoi Pietaria, joka hänet kielsi, syntistä naista fariseuksen kodissa ja ryöväriä ristinpuussa. Samalla tavalla hän katsoo nyt sinuakin, rakas konfirmoitava nuori, aivan riippumatta siitä, millainen olet ja mitä aiot elämälläsi tehdä. Ethän lähde pois hänen katseensa alta, hänen armonvälineidensä yhteydestä. Muutoin unohdat hänen rakkautensa. Vaikka et edes pystyisi luopumaan aarteestasi, ällä sittenkään lähde Vapahtajasi ja hänen Sanansa luota pois. Kukaan muu ei rakasta sinua kuten hän.

Tällaisesta rakkaudesta on aina maksettava kova hinta. Jeesuksen kohdalla se hinta oli ristinkuolema. Vapahtaja joutui kantamaan rikkaan nuorukaisen synnit ja sinun syntisi ristinpuulle. Ja kun Jeesus saa katsoa meitä aarteisiimme sidottuja ihmisiä laupeutensa silmillä tarpeeksi monta kertaa, niin vähitellen asenteemme muuttuu. Hänestä tuleekin se meidän varsinainen aarteemme, josta emme ikinä tahdo luopua.

Näin Jumalalle käy mahdolliseksi sekin, mikä ihmiselle on mahdotonta: epäjumaliinsa sidotun syntisen pelastaminen.



Edelliset