Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Leskiäidin lahja (4.4.2018)

Nainen oli niin köyhä, ettei hänellä ollut kuin kaksi pikkukolikkoa taskussaan. Mies häneltä oli kuollut, eivätkä naiset voineet tuohon aikaan käydä töissä kodin ulkopuolella. Siispä rahasta oli ainainen puute. Nyt leski oli lähtenyt ostamaan ruokaa lapsilleen, jotka odottivat häntä nälkäisinä kotona. Kahdella rovolla voi torilta saada muutaman vihanneksen, joista saattoi keittää laihaa vihanneskeittoa illalliseksi.

Yhtäkkiä nainen pysähtyi kannoillaan, epäröi hetken ja kääntyi sitten päättäväisesti pois torille johtavalta kujalta. Hän suuntasikin askelensa temppeliin – ja pudotti uhriarkkuun viimeiset pennosensa. Leski koetti antaa uhrinsa muilta salassa, koska häntä hävetti olematon rahasumma. Kukaan muu ei kehdannut uhrata temppelirahastoon yhtä pieniä pennosia kuin hän. Vakavaraiset ihmiset pudottelivat uhriarkkuun näkyvästi "suuria seteleitä" temppelivieraiden ihaillessa ympärillä heidän anteliaisuuttaan.

Oli kuitenkin eräs, joka näki, mitä uhriarkun edessä tapahtui, nimittäin Jeesus. Häneen lesken ropo teki vaikutuksen. Näin Jeesus kommentoi tapausta opetuslapsilleen: "Totisesti: tämä köyhä leski antoi enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki nuo muut antoivat lahjansa liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi" (Luuk. 21:3-4).

Jeesus ei siis yllättäen kehunutkaan niitä, jotka antoivat temppelille paljon rahaa, vaan häntä, joka antoi Jumalalle "koko elämisensä". Rahasumman suuruus ei merkinnyt Jumalan silmissä mitään. Antajan motiivi ratkaisi lahjan arvon.

Mikä oli lesken motiivi. Rikkaat pudottivat temppelin uhriarkkuun tuntuvia summia odottaen, että Jumala siunaisi heitä koko rahan edestä. Heidän motiivinsa oli vaihtokauppa: jos minä annan, niin sinä siunaat. Sellaisia uhraajia on paljon meidänkin päivinämme.

Tekstimme suuri kysymys kuuluu näin: mikä sai lesken pudottamaan viimeiset pennosensa uhriarkkuun? Tahtoiko hän ostaa sillä itselleen ihmisten ja Jumalan hyväksynnän tai ehkä jopa taivaspaikan? Eipä tietenkään. Kahdella pikkukolikolla ei kukaan sentään tohdi ryhtyä ostelemaan Jumalalta hänen siunauksiaan. Niihin tarvitaan isompi uhri, sen nyt ymmärtää kuka tahansa.

Mutta entäpä jos köyhä leski lahjoittikin Jumalalle pelkästä kiitollisuudesta "kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi". Muiden silmissä hänen elämänsä saattoi ehkä näyttää niin kurjalta, ettei siinä ollut mitään syytä kiitollisuuteen. Jumalahan oli antanut naisen aviomiehen kuolla ja jättänyt hänet lapsineen köyhyyteen. Varmaan leskiäiti olikin joutunut miehensä hautajaispäivänä taistelemaan epäuskoa, epätoivoa ja muita suuria syntejä vastaan. Miksi Jumala ei ollut kuullut hänen rukouksiaan ja antanut miehen parantua? Välittikö Jumala ylipäänsä hänestä ja hänen lapsistaan?

Jumala oli kuitenkin antanut leskelle kaikki hänen epäuskonsa ja epätoivonsa anteeksi. Sen lisäksi tämä oli saanut yhä uudelleen kokea, että Taivaallinen Isä piti kuin pitikin hänen orvoistaan huolta - ruokki heitä kuin taivaan lintuja. Tästä kaikesta leskiäiti oli Herralle sydämensä pohjasta asti kiitollinen, ja tahtoi osoittaa sen uhraamalla temppelille viimeiset pennosensa.

Pudottaessaan kaksi ropoaan uhriarkkuun leski aivan ilmeisesti uskoi, että Jumala ruokkisi hänen nälkäiset lapsensa sinäkin iltana, vaikka sitten ihmeen kautta. Jos lasten kuitenkin piti mennä silloin tällöin nälkäisinä nukkumaan, niin Jumala kääntäisi senkin surun jollain salatulla tavalla heidän parhaakseen. Se sydämen asenne, jonka varassa leski toimi, on nimeltään usko. Leski uskoi, että Herra rakasti häntä ja hänen lapsiaan ja pitäisi kyllä heistä kaikista huolen, olipa talossa rahaa tai ei.

Luuletko että Jumala antoi tämän köyhän lesken pettyä uskossaan? Ei varmasti antanut. "Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta, sinä ojennat kätesi. Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa, sinä annat avun" (Ps. 10:14). Hyvä lukijani, sovella sinäkin tämä lupaus omaan elämääsi ja lastesi elämään. Ja kun sitten uhraat omastasi Jumalan valtakunnan työhön, niin motiivisi ei saa olla vaihtokauppa: minä annan ja Jumala siunaa. Jumalan edessä ainoa kestävä motiivi on se, että tiedät saaneesi Herralta silkasta armosta anteeksi epäuskosi, epätoivosi ja muut suuret syntisi, ja tahdot nyt osoittaa kiitollisuuttasi häntä kohtaan.

Lesken perintö. Jokainen vanhempi haluaisi turvata lastensa elämän niin, ettei näiden tarvitsisi kärsiä vaivaa ja puutetta. Mutta miten usein olemmekaan nähneet, että raha ja omaisuus saattavat hävitä yhdessä yössä kuin tuhka tuuleen. Ja onko helppo elämä edes välttämättä paras elämä lapsellesi? Eivätkö puute ja ponnistelu ole koituneet monelle ihmisen alulle suuremmaksi siunaukseksi kuin valmiiksi tasoitettu tie?

Niin, kumpi jätti suuremman perinnön lapsilleen: tekstimme rikkaat rahanantajat vai köyhä leskiäiti? Leski ei jättänyt heille rahaa, mutta hän jätti muiston äidistä, joka osasi rukoilla ja luotti Jumalan apuun. Lapset muistivat koko ikänsä, miten heidän äitinsä kääntyi kaikessa puutteessaan Herran puoleen, eikä jäänyt koskaan apua vaille. Senkin he muistivat, miten rakas paikka Herran temppeli oli heidän äidilleen. Niin rakas, että äiti halusi välttämättä antaa oman panoksensa sen rakentamiseen ja ylläpitoon. Hyvä lukijani, kummanko perinnön sinä tahtoisit mieluummin jättää lapsillesi?

Totesin edellä, että Jumalan siunauksen "ostamiseen" tarvitaan suurempi uhri kuin rahatukko. Jumala antoi sen uhrin: oman Poikansa. Kun Jeesus kuoli, ei häneltä jäänyt jäljelle edes yhtä vaatekertaa. Hän oli luopunut kaikesta, mitä hän elääkseen tarvitsi. Kuollessaan hän antoi viimeisenkin roponsa ja vuodatti viimeisenkin veripisaransa – niin paljon hän sinua ja lapsiasi rakasti.

Jos Jeesus on jo antanut sinun tähtesi noin suuren lahjan, niin eikö hän sitten pitäisi huolta myös jokapäiväisistä tarpeistasi loppuun asti? Kun Jumala ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin? (Room. 8:32).

(Tämä juttu on ilmestynyt aikaisemmin kristillisessä perhelehdessä.)

Edelliset