Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Saarnaajan jumalanpalvelus/Saarnaaja 5:1-8 (28.1.2016)

1. Varo jalkaasi, kun menet Jumalan huoneeseen. Tulo kuulemaan on parempi kuin tyhmäin teurasuhrin-anto, sillä he ovat tietämättömiä, ja niin he tekevät pahaa. 2. Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä; sen tähden olkoot sanasi harvat. 3. Sillä paljosta työstä tulee unia, ja missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä.

4. Kun teet lupauksen Jumalalle, niin täytä se viivyttelemättä; sillä ei ole hänellä mielisuosiota tyhmiin: täytä, mitä lupaat. 5. On parempi, ettet lupaa, kuin että lupaat etkä täytä. 6. Älä anna suusi saattaa ruumistasi syynalaiseksi, äläkä sano Jumalan sanansaattajan edessä: "Se oli erehdys"; miksi pitäisi Jumalan vihastua sinun puheestasi ja turmella sinun kättesi työt? 7. Sillä paljot unet ovat pelkkää turhuutta; samoin paljot puheet. Mutta pelkää sinä Jumalaa.

8. Jos näet köyhää sorrettavan sekä oikeutta ja vanhurskautta poljettavan maakunnassa, niin älä sitä asiaa ihmettele; sillä ylhäistä vartioitsee vielä ylhäisempi, ja sitäkin ylhäisemmät heitä molempia.

Viidennessä luvussa pilkahtaa esille se vähäinen tieto, minkä saamme Saarnaajan suhteesta armonvälineisiin. Hän tuntee sekä Jumalan huoneen, että uhrin ja saarnan (1) - onhan se tietysti itsestään selvää, kun on kysymyksessä Juudean kuningas. Lukija joutuu kuitenkin kysymään itseltään: mitä ihmettä Jumalan huoneessa tuohon aikaan saarnattiin, kun vallanpitäjällä voi olla noin hatarat tiedot Jumalan sanasta, hänen käskyistään ja lupauksistaan? Voisiko kukaan toistella "turhuuksien turhuutta", jos hänelle olisi julistettu oikein?

Entä meidän aikanamme? Kuulevatko vallanpitäjät, kuuleeko kansa Jumalan huoneessa julistettavan Jumalan sanaa oikein?

Kaukainen Jumala. Saarnaajan Jumala on kaukana taivaassa, ei maan päällä ihmislasten keskellä (1). Tämä Jumala ei siedä tyhmiä ja tietämättömiä. Hänen edessään on ihmisen pidettävä sanansa ja lupauksensa. Hänelle ei saa lörpötellä kuten lapsi isälleen.

Saarnaaja ei sano yhtään kertaa Jumalaa "sinäksi", se on erona hänen ja esimerkiksi Jobin tai Jeremian välillä. Nämä kaksi olisivat jossakin elämänsä vaiheessa olleet valmiit allekirjoittamaan Saarnaajan teesin "kaikki on turhuutta", mutta kaiken tuskansa, pettymyksensä ja katkeruutensa keskellä he huusivat Jumalalle: "Sinä, sinä, sinä!"

Läheinen Jumala. "Pelkää sinä Jumalaa", neuvoo Saarnaaja (6). Kaikki uskonnot teroittavat tätä samaa asiaa. Kaukainen Jumala on kuitenkin Jeesuksessa tullut ihmistä lähelle. Nyt Jumala ei ole enää vain taivaassa, hän on myös maan päällä. Häntä saa kutsua isäksi - isiksi suorastaan. Tätä Jumalaa saa lähestyä sekä tyhmä että syntinen ihminen.


Edelliset