Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Joosefin viimeiset enkeliunet (28.12.2015)

Maria ja Joosef jäivät asumaan Betlehemiin pariksi vuodeksi. Heillä ei ollut kiire palata juoruilevaan kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Rahaa oli niukasti, mikä näkyy siitäkin, ettei heillä ollut varaa uhrata esikoisensa syntymän kunniaksi muuta kuin pari kyyhkystä (Lk. 2:24).

Eräänä päivänä noin vuoden kuluttua Jeesuksen syntymästä Betlehemiin ilmestyi kolme ulkomaalaista miestä kameleilla ratsastaen. He tulivat pimeällä, kaiken aikaa taivaalle tähyten. Kaikista Betlehemin taloista he valitsivat sen, jossa pieni Jeesus vanhempineen asui. Heiltä Maria ja Joosef saivat kuulla, että jokin aika sitten oli taivaalle ilmestynyt suuri tähti juhlistamaan kuninkaan syntymää. Vanhemmat tiesivät olevansa kuningas Daavidin jälkeläisiä, mutta sillä ei ollut enää ollut vuosisatoihin ollut mitään merkitystä. Mutta nyt nämä ulkomaalaiset tietäjät kunnioittivat heidän poikaansa Juudan kuninkaana!

Kaukaisten vieraiden tultua Joosef näki toisen enkeliunensa. Jumala käski hänen paeta pienen perheensä kanssa nopeasti ulkomaille. Kuningas Herodes (joka ei oikeastaan ollut edes mikään oikea kuningas) tahtoi tappaa lapsen. Keskellä yötä lähdettiin siis kohti Egyptiä. Tällä tavalla pikku Jeesuksesta tuli pakolainen jo ennen kuin hän oli ehtinyt täyttää kahta vuotta.

Jeesus siis tietää, mitä on olla pakolainen, koska hän on itsekin ollut sellainen. Kohdeltiinko Joosefin perhettä ehkä samalla tavalla kuin pakolaisia Suomessa tänään kohdellaan? Pitivätkö jotkut egyptiläiset heitä huonompina ihmisinä kuin maan alkuperäisiä asukkaita? Huudeltiinko heidän peräänsä rumia nimityksiä? Jeesus itse käski kohdella hyvin kodittomia: "Mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." (Mt. 25:40).

Egyptissä Joosef näki vielä yhden enkeliunen. Siinä häntä kehotettiin palaamaan kotimaahansa; paha kuningas oli näet jo kuollut. Niin sitten palattiin Nasaretiin. Siitä eteenpäin ei Raamattu kerro Joosefista enää mitään erityistä. Hän eli tavallisena rakentajana Nasaretissa, ja hänestä tuli vähintään seitsemän lapsen isä (Mk. 6:3).

Joosef ei elänyt niin vanhaksi, että olisi nähnyt Jeesuksen tekevän ihmeitä. Hän joutui uskomaan näkemättä, että Marian poika oli Kristus, Herra ja Vapahtaja, joka vapahtaisi kerran hänetkin – kasvatusisänsä – kaikista hänen synneistään. Sitten Joosef kuoli.

Eräässä mielessä Joosef pääsi vähemmällä kuin vaimonsa, joka joutui seisomaan poikansa ristin juurella 30 vuotta näiden tapahtumien jälkeen. Se oli hirvittävin koettelemus, minkä kukaan äiti voi kokea. Mitä Maria silloin ajatteli Jeesuksen sikiämiseen ja syntymään liittyvistä tapahtumista? Jaksoiko hän uskoa Jumalan suunnitelmaan silloinkin, kun Jeesus kuoli?

Pimeydessä ja lannan hajussa oli Jeesus huutanut ensimmäisen huutonsa. Pimeydessä ja kaikkien hylkäämänä hän joutui huutamaan myös viimeisen huutonsa. Mutta missä pimeys on syvintä, siellä loistaa armon ja rakkauden valo kaikkein kirkkaimmin. Missä synti on suurinta, sinne tahtoo joulun lapsi tulla Vapahtajaksi. Tänäkin vuonna.


Edelliset