KRISTITYN VAPAUS
18. sunnuntai helluntaista (1. vsk.): Luuk. 14:1-6

Taustaa: Vesipöhö eli ödeema on tauti, joka saa nestettä kertymään kudoksiin. Jalat turpoavat, samoin kasvot ja koko ruumis. Yleensä ödeema johtuu sydämen tai munuaisten vajaatoiminnasta ja johtaa hoitamattomana kuolemaan. Jos tekstimme miehellä oli keuhkopöhö, oli hänen liikkumisensa ja hengittämisensä vaikeaa. Tämä oli Luukkaan mukaan kolmas sapattiriita Jeesuksen ja fariseusten välillä. Jo kaksi kertaa aikaisemmin Jeesus oli parantanut jonkun synagogassa sapatinpäivänä (Lk. 6, Lk. 13). Fariseukset opettivat, että hengenvaarallisen taudin saa parantaa sapattina, mutta ei kroonista tautia.

Kysymys sapatista

Jae 1. Fariseusten johtomies oli tärkeä henkilö yhteisössään.

Jae 2. Luetaan jae molemmista käännöksistä.

Jae 3-4a. Lukekaa jae 3 molemmista käännöksistä. Jotkut näistä fariseuksista olivat nähneet kaksi Jeesuksen tekemää parantamisihmettä synagogassa edellisinä sapatteina.

Jae 4. Jae luetaan molemmista käännöksistä.

Jae 5

Jae 6.

Ilosanoma: Jeesus kärsi ristillä saman kohtalon kuin kaivoon pudonnut ihminen: hukkumiskuoleman. Näin lukee psalmissa 69, jonka katsotaan kuvaavan hänen kärsimyksiään: "Pelasta minut Jumala! Vesi on noussut kaulaani saakka. Olen vajonnut pohjattomaan liejuun, jalkani ei tavoita lujaa maata." (Ps. 69:2-3.) Jeesusta ei "vedetty kaivosta" (eli ristiltä), vaan hän kuoli sinne. Tämä tapahtui siksi, että meidät voitaisiin vetää pois Jumalan vihan tulvan alta, vaikka olisimme kuuluneet hänen vastustajiensa joukkoon.

© www.ilosanomapiiri.fi