www.ilosanomapiiri.fi    

OHJEITA RAAMATTUPIIRITYÖN VASTUUNKANTAJALLE

Seurakunnassa tai järjestössä olisi hyvä olla ilosanomapiirien vastuunkantaja. Hän voi aluksi olla työntekijä, mutta myöhemmin olisi hyvä saada myös tämä tehtävä maallikkojen käsiin.

Oma motivaatio
* Kysy itseltäsi, onko raamattupiirityö sinulle itsellesi tärkeä asia? Luotatko sinä siihen, että maallikot pystyvät vetämään pienpiirejä jopa paremmin kuin seurakunnan työntekijät? Ihminen oppii vain yrityksen ja erehdysten kautta. Anna maallikkojen yrittää, vaikka he välillä epäonnistuisivatkin. Hehän oppivat koko ajan! Jokainen isä ja äiti tietää, että on helpompaa ja nopeampaa tehdä jokin työ itse kuin teettää se lapsillaan - mutta mikä vahinko tapahtuukaan, jolleivat lapset opi kantamaan vastuuta!
* Paavali jätti uudet seurakunnat jo muutaman kuukauden kuluttua vastakastettujen ihmisten haltuun - toisin sanoen: "Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun" (Apt.20:32). Niin pitäisi meidänkin tehdä.
* Pieni kirkkohistorian kertauskurssi ei tässä vaiheessa olisi pahitteeksi. Asiahan on sillä tavalla, että maallikkojen vetämä pienpiiri on aina ollut herätyksen väline.
* Luota Pyhään Henkeen. Hän on se, jonka on määrä tehdä Jumalan sana raamattupiirissä eläväksi. Hän on myös se, joka antaa oikean uskon sille jolle tahtoo - sitä et tee sinä eikä sitä tee piirinvetäjä.

Kotikokousten motivointi
* Kukaan ei innostu ilosanomapiiristä ennen kuin kokee käytännössä, mitä siitä voi saada irti. Siksi näitä tilanteita pitäisi käyttää muun seurakunnan/ järjestön ohjelman yhteydessä: leireillä, kursseilla, naistenpäivillä, lähetyspäivillä, rippikouluissa...
* Sano: "Sellaiseen kotiin tulee erityinen siunaus, jossa viljellään Jumalan sanaa."
* Vie mahdolliset piirinvetäjäsi vaikka toiselle paikkakunnalle tutustumaan hyvin toimivaan ilosanomapiiriin. Anna heille mahdollisuus nähdä koti, joka ei ole huippusiisti ja jossa ei tarjota muuta kuin kaupan pullaa - mutta jossa kohdataan Jeesus sanan kautta.
* Voit myös kutsua ilosanomapiirin vetäjän pitämään "näytepiirin" omille piirinvetäjillesi.
* Pidä huoli piirinvetäjistäsi. Kokoonnu heidän kanssaan säännöllisesti. Kiitä heitä, rohkaise heitä.

Kenestä kannattaa tehdä piirinvetäjä?
* Ei ihmisestä, jolla on jo tuhat rautaa tulessa.
* Ei ihmisestä, joka on aina äänessä - hän ei luultavasti osaa olla hiljaa raamattupiirissäkään, vaan "saarnaa" oivallukset osanottajille niin ettei heille jää mitään omaa oivallettavaa.
* Rohkaise häntä, joka itse on saanut ilosanomapiiristä itselleen elävän sanan ja tuntee siksi tällaisen työtavan omakseen.
* Rohkaise vastikään uskoontulleita tähän työhön.

Hyviä tilaisuuksia kotikokousten perustamiseen
* Evankelioimisrysäysten jälkeen voi perustaa ilosanomapiirejä, jotka kokoontuvat vain muutaman kerran: esim. syksyn tai kevään ajan.
* Kotikäyntityön yhteydessä pitäisi ilosanomapiirejä pitää esillä, koska nimenomaan ne ovat uusia ihmisiä varten.
* Seurakuntalaisia voi kehottaa pistämään pystyyn myös ex tempore -raamattupiirejä sukulaisten kokoontuessa ym. sopivissa tilanteissa.

Miten seurakunnan työntekijä tekee itsensä pienpiirissä tarpeettomaksi?
* Vedä itse piiri pari kolme kertaa, niin että osanottajat tajuavat, miten se tapahtuu. Älä vastaa itse omiin kysymyksiisi - silloin piiriläiset ymmärtävät, että vetäjän tehtävä on vain ja ainoastaan esittää kysymykset. Viimeisen kierroksen jälkeen voit pitää viiden minuutin puheen.
* Järjestä itsellesi muuta tärkeätä menoa jonkun kokoontumiskerran aikana, niin että piiri joutuu pyörimään ilman sinua. Voit käydä tekstin läpi vetäjien kanssa edeltäkäsin. (Pidä siis heidän kanssaan mini-piiri.)
* Kuuntele tarkoin selostus siitä, miten piiri sujui ilman sinua, ja kehu vetäjiä niin paljon kuin ikinä voit.
* Jätä ryhmä vähitellen kokonaan maallikkovetäjien haltuun.
* Pidä säännöllisesti vetäjien piirejä, joissa käyt läpi tulevan tekstin ja keskustelet piirissä esiin tulleista ongelmista. Samoin siitä, millä tavalla kristinuskosta osattomat piiriläiset saataisiin muuhunkin kristilliseen toimintaan mukaan.
* Järjestä pienpiirien yhteinen joulujuhla, että ei-kristityt piiriläiset voisivat tulla kirkon seinien sisäpuolelle.

Koulutuskurssi
* Pistä pystyyn koulutuskurssi piirinvetäjille. Jos olet käynyt läpi IP-koulutuskurssin, voit kouluttaa itse omat vetäjäsi.
* Koulutusta on kahdenlaista: voidaan joko opiskella vain piirin vetämistä (yhden päivän kurssi) tai sitten voidaan opetella myös tekemään kysymyksiä evankeliumiteksteihin (viikonlopun kurssi).
* Seurakunnassasi on varmasti ihmisiä, joilla on raamattupiirin vetämisen armolahja. Yleensä he huomaavat armolahjansa tällaisella kurssilla.

Onko olemassa henkilöitä, joiden "vartalolle" ilosanomapiiri ei sovi?
Tähän kysymykseen on vastattava myönteisesti. Heitä on olemassa kahta lajia: ensinnäkin ne, joilla on mielenterveydellisiä ongelmia. Pelkkä ongelma ei tosin vielä haittaa, jollei se tee ihmistä hirvittävän puheliaaksi tai kykenemättömäksi kuuntelemaan muita. Kokemus osoittaa, että tällainen henkilö on parempi neuvoa toisenlaisiin tilaisuuksiin. Moni raamattupiiri on kaatunut siihen, että henkisesti tasapainoton henkilö on alkanut dominoida sitä liikaa.

Toinen ryhmä, jolle ilosanomapiiri ei sovi, ovat kristityt, jotka eivät tahdo enää oppia mitään, vaan aina vain opettaa muita. Yleensä he ovat hyväätarkoittavia uskovia, jotka ovat olleet seurakunnan piireissä kymmeniä vuosia ja kantaneet niissä vastuuta. Kokemus osoittaa, että näiden ihmisten vastaukset muuttuvat helposti saarnoiksi.

(Kolmas ryhmä ovat sitten teologit. Jos teologi on paikalla, osanottajat odottavat häneltä oikeata vastausta eivätkä etsi sitä itse tekstistä. Myöskään uusia piirinvetäjiä ei synny, jos teologi toimii itseoikeutettuna vetäjänä. Teologin paikka on vetäjien piirissä, ei itse kotikokouksessa. Tähän sääntöön on tosin poikkeuksia olemassa...)

Voiko vanhan paikan ommella uuteen vaippaan eli voiko kauan pyörineen raamattupiirin muuttaa ilosanomapiiriksi?
* Joskus tämä onnistuu, joskus ei - riippuu vähän osanottajien iästä ja raamattupiirin funktiosta. Jos osanottajat ovat iäkkäitä, muuttuminen on vaikeaa, mutta ei aivan mahdotonta. Jos raamattupiirillä on ollut vahva sosiaalinen funktio: sama ryhmä on kokoontunut yhteen vuosikaudet ja yhdessäolo on ollut tärkeämpää kuin Raamatun kuunteleminen, silloin muuttuminen on lähes mahdotonta.
* Perustakaa mieluummin uusi piiri, johon tulee mukaan muutama jäsen entisestä piiristä, plus mahdollisimman monta uutta etsijää.

Ilosanomapiirin päämäärä
* Ilosanomapiiri pyrkii kahdenlaiseen kasvuun: kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen. Edellinen tarkoittaa seurakunnan määrällistä kasvua: enemmän uskovia, jotka osallistuvat jumalanpalveluksiin/ kristillisen järjestön toimintaan.
* Kvalitatiivinen kasvu tarkoittaa uskon syntymistä ja osanottajien kasvua Raamatun sanan tuntemisessa ja Jeesukseen luottamisessa. Jokaisessa ilosanomapiirin vetäjässä ja osanottajassa tapahtuu tätä kasvua.
* Tämän kirjan kirjoittaja voi todistaa, että evankelioivaan raamattupiiriin tutustuminen oli hänen uskonelämänsä suurimpia vallankumouksia. Vasta siellä hän oppi, miten Jumalan sanassa riiputaan kiinni elämän surujen ja tuskien keskellä. "Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin minä menehtynyt kurjuuteeni" (Ps.119:92).
* Ilosanomapiirin kolmas päämäärä on kasvattaa seurakuntaan uusia vastuunkantajia.

Miten ryhmä jaetaan kahtia?
* Tämä on raamattupiiri-vastaavan vaikeimpia tehtäviä, koska mikään piiri ei yleensä halua jakaantua. Piiriläisiä ja etenkin vetäjiä on motivoitava perusteellisesti: Toisen piirin perustaminen on Jeesuksen lähetyskäskyn toteuttamista.
* Jos kasvavaa piiriä ei jaeta, kasvu pysähtyy silloin, kun tupa alkaa olla täynnä. Sen jälkeen ihmiset eivät enää kutsu ystäviään, koska osanottajia on jo heidän mielestään tarpeellinen määrä.
* Jos yhdessä kotikouksessa on yhtäkkiä yli 12 henkeä, on raamattupiiri parasta pitää kahdessa eri huoneessa kahden vetäjän johdolla. Tällaista järjestelyä ei kuitenkaan kannata jatkaa kauaa. Kun osanottajia on noin paljon, on se merkki siitä, että heitä on tarpeeksi kahteen eri kotikokoukseen.
* Uusien on sitä vaikeampi tulla, mitä suurempaan ryhmään heidän on tultava.
* Uusien on sitä vaikeampi tulla, mitä kauemmin ko. ryhmä on kokoontunut.
* Edellämainituista syistä ryhmän jakaantuminen on välttämätöntä. Ihanteellista olisi, jos se jakaantuisi kerran vuodessa tai kahdessa.
* Vanha ja uusi piiri voivat pitää yhteisen joulujuhlan, jossa entiset jäsenet pääsevät taas yhteen.

Entä kun uusia ei saada (enää) piireihin?
* Onko aika vaihtaa vetäjiä?
* Onko aika jakaa piiri, vaikka sitten miten pieniin osiin?
* Onko aika motivoida taas kerran piirin jäseniä kutsumaan ystäviään?