Seurakunnassa tai järjestössä olisi hyvä olla ilosanomapiirien vastuunkantaja. Hän voi aluksi olla työntekijä, mutta myöhemmin olisi hyvä saada myös tämä tehtävä maallikkojen käsiin.
Oma motivaatio
* Kysy itseltäsi, onko raamattupiirityö sinulle itsellesi tärkeä asia?
Luotatko sinä siihen, että maallikot pystyvät vetämään pienpiirejä jopa
paremmin kuin seurakunnan työntekijät? Ihminen oppii vain yrityksen ja
erehdysten kautta. Anna maallikkojen yrittää, vaikka he välillä epäonnistuisivatkin.
Hehän oppivat koko ajan! Jokainen isä ja äiti tietää, että on helpompaa ja
nopeampaa tehdä jokin työ itse kuin teettää se lapsillaan - mutta mikä
vahinko tapahtuukaan, jolleivat lapset opi kantamaan vastuuta!
* Paavali jätti uudet seurakunnat jo muutaman kuukauden kuluttua
vastakastettujen ihmisten haltuun - toisin sanoen: "Jumalan ja hänen
armonsa sanan haltuun" (Apt.20:32). Niin pitäisi meidänkin tehdä.
* Pieni kirkkohistorian kertauskurssi ei tässä vaiheessa olisi pahitteeksi.
Asiahan on sillä tavalla, että maallikkojen vetämä pienpiiri on aina ollut
herätyksen väline.
* Luota Pyhään Henkeen. Hän on se, jonka on määrä tehdä Jumalan sana
raamattupiirissä eläväksi. Hän on myös se, joka antaa oikean uskon sille
jolle tahtoo - sitä et tee sinä eikä sitä tee piirinvetäjä.
Kotikokousten motivointi
* Kukaan ei innostu ilosanomapiiristä ennen kuin kokee käytännössä, mitä
siitä voi saada irti. Siksi näitä tilanteita pitäisi käyttää muun
seurakunnan/ järjestön ohjelman yhteydessä: leireillä, kursseilla, naistenpäivillä,
lähetyspäivillä, rippikouluissa...
* Sano: "Sellaiseen kotiin tulee erityinen siunaus, jossa viljellään
Jumalan sanaa."
* Vie mahdolliset piirinvetäjäsi vaikka toiselle paikkakunnalle tutustumaan
hyvin toimivaan ilosanomapiiriin. Anna heille mahdollisuus nähdä koti, joka
ei ole huippusiisti ja jossa ei tarjota muuta kuin kaupan pullaa - mutta jossa
kohdataan Jeesus sanan kautta.
* Voit myös kutsua ilosanomapiirin vetäjän pitämään "näytepiirin"
omille piirinvetäjillesi.
* Pidä huoli piirinvetäjistäsi. Kokoonnu heidän kanssaan säännöllisesti.
Kiitä heitä, rohkaise heitä.
Kenestä kannattaa tehdä piirinvetäjä?
* Ei ihmisestä, jolla on jo tuhat rautaa tulessa.
* Ei ihmisestä, joka on aina äänessä - hän ei luultavasti osaa olla hiljaa
raamattupiirissäkään, vaan "saarnaa" oivallukset osanottajille niin
ettei heille jää mitään omaa oivallettavaa.
* Rohkaise häntä, joka itse on saanut ilosanomapiiristä itselleen elävän
sanan ja tuntee siksi tällaisen työtavan omakseen.
* Rohkaise vastikään uskoontulleita tähän työhön.
Hyviä tilaisuuksia kotikokousten perustamiseen
* Evankelioimisrysäysten jälkeen voi perustaa ilosanomapiirejä, jotka
kokoontuvat vain muutaman kerran: esim. syksyn tai kevään ajan.
* Kotikäyntityön yhteydessä pitäisi ilosanomapiirejä pitää esillä,
koska nimenomaan ne ovat uusia ihmisiä varten.
* Seurakuntalaisia voi kehottaa pistämään pystyyn myös ex tempore -raamattupiirejä
sukulaisten kokoontuessa ym. sopivissa tilanteissa.
Miten seurakunnan työntekijä tekee itsensä pienpiirissä tarpeettomaksi?
* Vedä itse piiri pari kolme kertaa, niin että osanottajat tajuavat, miten se
tapahtuu. Älä vastaa itse omiin kysymyksiisi - silloin piiriläiset ymmärtävät,
että vetäjän tehtävä on vain ja ainoastaan esittää kysymykset. Viimeisen
kierroksen jälkeen voit pitää viiden minuutin puheen.
* Järjestä itsellesi muuta tärkeätä menoa jonkun kokoontumiskerran aikana,
niin että piiri joutuu pyörimään ilman sinua. Voit käydä tekstin läpi vetäjien
kanssa edeltäkäsin. (Pidä siis heidän kanssaan mini-piiri.)
* Kuuntele tarkoin selostus siitä, miten piiri sujui ilman sinua, ja kehu vetäjiä
niin paljon kuin ikinä voit.
* Jätä ryhmä vähitellen kokonaan maallikkovetäjien haltuun.
* Pidä säännöllisesti vetäjien piirejä, joissa käyt läpi tulevan tekstin
ja keskustelet piirissä esiin tulleista ongelmista. Samoin siitä, millä
tavalla kristinuskosta osattomat piiriläiset saataisiin muuhunkin kristilliseen
toimintaan mukaan.
* Järjestä pienpiirien yhteinen joulujuhla, että ei-kristityt piiriläiset
voisivat tulla kirkon seinien sisäpuolelle.
Koulutuskurssi
* Pistä pystyyn koulutuskurssi piirinvetäjille. Jos olet käynyt läpi
IP-koulutuskurssin, voit kouluttaa itse omat vetäjäsi.
* Koulutusta on kahdenlaista: voidaan joko opiskella vain piirin vetämistä (yhden
päivän kurssi) tai sitten voidaan opetella myös tekemään kysymyksiä
evankeliumiteksteihin (viikonlopun kurssi).
* Seurakunnassasi on varmasti ihmisiä, joilla on raamattupiirin vetämisen
armolahja. Yleensä he huomaavat armolahjansa tällaisella kurssilla.
Onko olemassa henkilöitä, joiden "vartalolle" ilosanomapiiri
ei sovi?
Tähän kysymykseen on vastattava myönteisesti. Heitä on olemassa kahta lajia:
ensinnäkin ne, joilla on mielenterveydellisiä ongelmia. Pelkkä ongelma ei
tosin vielä haittaa, jollei se tee ihmistä hirvittävän puheliaaksi tai
kykenemättömäksi kuuntelemaan muita. Kokemus osoittaa, että tällainen
henkilö on parempi neuvoa toisenlaisiin tilaisuuksiin. Moni raamattupiiri on
kaatunut siihen, että henkisesti tasapainoton henkilö on alkanut dominoida sitä
liikaa.
Toinen ryhmä, jolle ilosanomapiiri ei sovi, ovat kristityt, jotka eivät tahdo enää oppia mitään, vaan aina vain opettaa muita. Yleensä he ovat hyväätarkoittavia uskovia, jotka ovat olleet seurakunnan piireissä kymmeniä vuosia ja kantaneet niissä vastuuta. Kokemus osoittaa, että näiden ihmisten vastaukset muuttuvat helposti saarnoiksi.
(Kolmas ryhmä ovat sitten teologit. Jos teologi on paikalla, osanottajat odottavat häneltä oikeata vastausta eivätkä etsi sitä itse tekstistä. Myöskään uusia piirinvetäjiä ei synny, jos teologi toimii itseoikeutettuna vetäjänä. Teologin paikka on vetäjien piirissä, ei itse kotikokouksessa. Tähän sääntöön on tosin poikkeuksia olemassa...)
Voiko vanhan paikan ommella uuteen vaippaan eli voiko kauan pyörineen
raamattupiirin muuttaa ilosanomapiiriksi?
* Joskus tämä onnistuu, joskus ei - riippuu vähän osanottajien iästä
ja raamattupiirin funktiosta. Jos osanottajat ovat iäkkäitä, muuttuminen on
vaikeaa, mutta ei aivan mahdotonta. Jos raamattupiirillä on ollut vahva
sosiaalinen funktio: sama ryhmä on kokoontunut yhteen vuosikaudet ja yhdessäolo
on ollut tärkeämpää kuin Raamatun kuunteleminen, silloin muuttuminen on lähes
mahdotonta.
* Perustakaa mieluummin uusi piiri, johon tulee mukaan muutama jäsen entisestä
piiristä, plus mahdollisimman monta uutta etsijää.
Ilosanomapiirin päämäärä
* Ilosanomapiiri pyrkii kahdenlaiseen kasvuun: kvantitatiiviseen ja
kvalitatiiviseen. Edellinen tarkoittaa seurakunnan määrällistä kasvua: enemmän
uskovia, jotka osallistuvat jumalanpalveluksiin/ kristillisen järjestön
toimintaan.
* Kvalitatiivinen kasvu tarkoittaa uskon syntymistä ja osanottajien kasvua
Raamatun sanan tuntemisessa ja Jeesukseen luottamisessa. Jokaisessa
ilosanomapiirin vetäjässä ja osanottajassa tapahtuu tätä kasvua.
* Tämän kirjan kirjoittaja voi todistaa, että evankelioivaan raamattupiiriin
tutustuminen oli hänen uskonelämänsä suurimpia vallankumouksia. Vasta siellä
hän oppi, miten Jumalan sanassa riiputaan kiinni elämän surujen ja tuskien
keskellä. "Ellei sinun lakisi olisi ollut minun iloni, olisin minä
menehtynyt kurjuuteeni" (Ps.119:92).
* Ilosanomapiirin kolmas päämäärä on kasvattaa seurakuntaan uusia
vastuunkantajia.
Miten ryhmä jaetaan kahtia?
* Tämä on raamattupiiri-vastaavan vaikeimpia tehtäviä, koska mikään piiri
ei yleensä halua jakaantua. Piiriläisiä ja etenkin vetäjiä on motivoitava
perusteellisesti: Toisen piirin perustaminen on Jeesuksen lähetyskäskyn
toteuttamista.
* Jos kasvavaa piiriä ei jaeta, kasvu pysähtyy silloin, kun tupa alkaa olla täynnä.
Sen jälkeen ihmiset eivät enää kutsu ystäviään, koska osanottajia on jo
heidän mielestään tarpeellinen määrä.
* Jos yhdessä kotikouksessa on yhtäkkiä yli 12 henkeä, on raamattupiiri
parasta pitää kahdessa eri huoneessa kahden vetäjän johdolla. Tällaista järjestelyä
ei kuitenkaan kannata jatkaa kauaa. Kun osanottajia on noin paljon, on se merkki
siitä, että heitä on tarpeeksi kahteen eri kotikokoukseen.
* Uusien on sitä vaikeampi tulla, mitä suurempaan ryhmään heidän on tultava.
* Uusien on sitä vaikeampi tulla, mitä kauemmin ko. ryhmä on kokoontunut.
* Edellämainituista syistä ryhmän jakaantuminen on välttämätöntä.
Ihanteellista olisi, jos se jakaantuisi kerran vuodessa tai kahdessa.
* Vanha ja uusi piiri voivat pitää yhteisen joulujuhlan, jossa entiset jäsenet
pääsevät taas yhteen.
Entä kun uusia ei saada (enää) piireihin?
* Onko aika vaihtaa vetäjiä?
* Onko aika jakaa piiri, vaikka sitten miten pieniin osiin?
* Onko aika motivoida taas kerran piirin jäseniä kutsumaan ystäviään?