Aluksi: Tyros ja Sidon sijaitsevat Foinikiassa, 45-60 km päässä Galileasta. Kanaanilaiset olivat vanhastaan juutalaisten arkkivihollisia, pakanoita ja epäjumalanpalvojia. Kuningas Daavid oli hallinnut Israelia 1000 vuotta aikaisemmin (22). Nainen kutsuu Jeesusta Daavidin pojaksi, vaikka tuohon aikaan Vapahtajan syntyperä ei ollut yleisesti tiedossa. Evankeliumeista löytyy vain kaksi ihmistä, joiden uskoa Jeesus ylisti suureksi, ja molemmat olivat pakanoita. Opetuslastensa uskoa hän sen sijaan usein moitti pieneksi.
1. Markuksen vastaavasta kertomuksesta käy ilmi, että äiti tuli Jeesuksen luo ilman tytärtään. Miettikää eri syitä, miksi tämä hän ei ollut ottanut tytärtään mukaansa?
2. Miettikää, millä eri keinoilla äiti oli ehkä koettanut auttaa tytärtään ennen kuin tuli Jeesuksen luo?
3. Kanaanilaisnainen tiesi Jeesuksesta seikan, mistä useimmat juutalaisetkaan eivät olleet perillä: että hän oli Daavidin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa (22). Miten luulette hänen päässeen selville tästä tosiasiasta?
4. Jeesus vastasi yleensä kaikkien ihmisten avunpyyntöihin. Miksi hän vaikeni tämän naisen tuskan edessä (23)?
5. Miten kanaanilaisnainen suhtautui Jeesuksen toiseen tyrmäykseen (23b-24)?
6. Juutalaiset pitivät koiria saastaisina eläiminä ja saattoivat kutsua pakanoita "koiriksi". Mitä Jeesus tahtoi ehkä sanoa kutsuessaan kanaanilaista naista "koiranpennuksi", ei "koiraksi" (26)?
7. Miksi luulette Jeesuksen vaienneen niin kauan naisen kärsimyksen edessä?
8. Mitä luulette opetuslasten ajatelleen Jeesuksen sanoista jakeessa 28?
9. Markus kertoo meille, miten tämä tarina päättyi: "Nainen meni kotiin ja näki lapsen makaamassa vuoteella. Paha henki oli lähtenyt hänestä." (Mark. 7:30). Mitä luulette, uskoiko nainen tyttären parantuneen taivaltaessaan sinä päivänä kotiinsa, vai epäilikö hän? Perustelkaa vastauksenne?
Ilosanomakysymys: Riippuessaan ristillä Jeesus joutui uskomaan vaikenevaan Jumalaan. Näin hän huusi: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. (Ps. 22:2). Sillä hetkellä Jeesuksen usko oli paljolti samanlainen kuin kanaanilaisnaisen usko. Ero noiden kahden tilanteessa oli se, että Jeesuksen edessä Jumalan vaikeni vihansa, kanaanilaisen naisen kohdalla rakkautensa tähden. Ristillä Jeesus kantoi harteillaan sen Jumalan vihan, jonka olisi pitänyt kohdistua meihin meidän epäuskomme tähden. Mitä tämä tosiasia sinulle merkitsee?
Selitys: Jeesus oli väsynyt ja tahtoi päästä lomalle ihmispaljouden keskeltä. Hän käveli viisikymmentä kilometriä Foinikiaan, Välimeren rannikolle. Tämä olikin hänen ainoa ulkomaanmatkansa, ellei lapsena tehtyä Egyptin reissua oteta huomioon. Markus kertoo, miten siinä sitten kävi: Jeesus ei tahtonut, että kukaan saisi tietää (hänen olinpaikkaansa), mutta hän ei saanut olla salassa (7:24).
Matteus jatkaa: Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni." (15:22). Kun puhutaan pahasta hengestä, ei kysymys ole mistään taudista. Sairaus ja riivaustila ovat kaksi eri asiaa. Riivatun ihmisen sydämessä asuu todellakin paha henki. Kastettu ja Jeesukseen uskova ihminen ei kuitenkaan voi tulla riivatuksi, koska Pyhä Henki jo asuu hänen sydämessään. Jumalan Henki on tietysti paljon vahvempi kuin paha henki.
Pakanuuden keskellä riivaus on tavallista tänäkin päivänä. Usein riivatuksi tullaan epäjumalanpalvelusta, okkultismia tai noituutta harjoitettaessa. Saatanan palvonta on erityisen riskialtista. Ehkä tekstimme tyttökin oli tullut riivatuksi jossain temppelissä, jonne äiti oli hänet vienyt. Silloin äidin itsesyytöksillä ei varmasti ollut rajoja. Yksi vanhempien elämän raskaimpia kokemuksia onkin nähdä, miten lapsi kärsii heidän syntiensä tähden.
On surullista, että monet aikamme lasten ja nuorten kirjat ihannoivat noituutta. Nouseva polvi ei enää ymmärrä, miten vakavasta asiasta tässä on kysymys. Sekin on traagista, että itämainen uskonnollisuus leviää maassamme houkuttelevaan kääreeseen pakattuna. Tämä tapahtuu jopa kirkoissammekin. Monet mietiskelyn ja vaihtoehtoisen lääketieteen muodot pohjautuvat idän uskontoihin.
Kuultuaan Jeesuksen olevan sillä seudulla onneton äiti ryntäsi matkaan. "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni." Näin hän huusi Jeesukselle. Hänen tyttärensä ruumis ja sielu olivat uupumuksen tilassa. Muu perhe kärsi tilanteesta. Aviopuolisot ehkä riitelivät siitä, kenen syytä kaikki oli. Naapurusto juorusi. Lapsen vahtiminen vei vanhempien kaiken ajan, ja henkien manaajat vievät heiltä kaiken rahan.
Ehkä tilanne on jossain muodossa tuttu sinullekin. Ehkä olet joutunut katselemaan rakkaasi elämän tuhoa vaikkapa jonkin riippuvuuden tähden. Silloin tiedät, miltä tästä äidistä tuntui. Riippuvuus ei ole sama asia kuin riivaustila, mutta se voi pilata perheen elämän yhtä perusteellisesti.
Jeesus oli juuri vieraisilla jonkun kodissa, kun nainen tunkeutui talon sisälle ja alkoi huutaa apua. "Herra, Daavidin Poika, armahda minua!" Jeesus ei vastannut sanallakaan tähän pyyntöön. Oli kuin hän ei olisi huomannut naista ollenkaan. Sama Jeesus, joka oli luvannut ottaa vastaan kaikki luokseen tulevat ihmiset, vaikutti nyt suorastaan töykeältä. Mitään lohdutusta häneltä ei herunut kärsivälle äidille. Hämmästyttävää kyllä, äiti ei lähtenyt kotiin tällaisen tyrmäyksen jälkeenkään.
Usko on sitä, että me tulemme hätämme tai syntimme kanssa Jeesuksen luo. Mutta usko on sitäkin, ettemme lähde pois hänen luotaan, vaikka hän meidät tyrmäisi. Nainen tiesi, ettei hänellä ollut mitään oikeutta tulla hakemaan apua Jeesukselta. Hänhän oli epäjumalia palvonut pakana. Lapsen ongelmatkin olivat ainakin osaksi hänen omaa syytään. Jeesuksella ei ollut mitään velvollisuutta häntä auttaa. Silti hän pyysi apua eikä hellittänyt. Sitä on usko armoon.
Nainen tiesi, että Israelin kuningas Daavid oli muinoin ollut rannikolla asuvien tyroslaisten ystävä. Jostain hän oli kuullut senkin, että Herra oli luvannut antaa Daavidin pojalle iankaikkisen valtakunnan. Nainen oli laskenut yhteen yksi ynnä yksi: tuon galilealaisen rabbin täytyi olla luvattu Daavidin poika. Siksi hän huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua!"
Israelin alueella ei kukaan ollut vielä kutsunut Jeesusta tuolla tittelillä. Moni ei edes tiennyt, että hän oli suoraan alenevassa polvessa Daavidin jälkeläinen. Jos Israel olisi ollut itsenäinen kuningaskunta, olisi Jeesus istunut sen valtaistuimella. Miehitetyssä maassa näistä asioista vaiettiin kuitenkin poliittisista syistä. Mutta kanaanilaisella naisella ei ollut mitään estoja. Hän uskalsi huutaa suureen ääneen sen, mitä uskoi.
Kun Jeesus lähti talosta, seurasi nainen huutaen perässä. Keskustelu opetuslasten ja opettajan välillä kävi mahdottomaksi. Miten pitkään kuljettiin huutoa kuunnellen, sitä emme tiedä. Jeesus vaikutti ihan kuurolta. Lopulta opetuslapset saivat tarpeekseen ja pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa." Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." (15:23-24). Toinen tyrmäys.
Vihollisuus kanaanilaisten ja juutalaisten välillä oli jatkunut vuosisatoja. Vanhan testamentin aikaan kanaanilaisten uskonnollisiin menoihin kuului lapsiuhreja ja inhottavia seksuaalisia riittejä. Monta kertaa Israelkin oli langennut naapuriensa synteihin ja saanut siitä kovan rangaistuksen. Itse asiassa Herra oli käskenyt hävittää kanaanilaiset kokonaan luvatusta maasta. Ja nyt Jeesuskin kieltäytyi auttamasta kanaanilaista äitiä.
Luulisi, että nainen olisi jo suuttunut ja lähtenyt kotiinsa. Sen sijaan hän työntyi ihan Jeesuksen eteen ja heittäytyi hänen jalkoihinsa. Jeesus ei voinut ottaa askeltakaan kompastumatta häneen. Maassa maaten nainen yhä huusi: "Herra, auta minua!" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." (25-26). Kolmas tyrmäys. Tekisi mieli kysyä: Herra, miten sinä voit kohdella hätäänsä huutavaa äitiä tuolla tavalla? Miksi kutsut häntä koiranpenikaksi ja kieltäydyt antamasta hänelle lasten leipää?
Niin, miksi Jeesus vaikenee toisinaan meidänkin tuskamme edessä? Etkö sinäkin ole monta kertaa huutanut häneltä apua lapsesi tai lapsenlapsesi ongelmiin saamatta mitään konkreettista vastausta. Pahimmassa tapauksessa Jeesus on vain tyrmännyt sinut. Vaikea tilanne on muuttunut yhä vaikeammaksi, ja lopulta suorastaan kestämättömäksi. Missä on syy? Vähäisessä uskossako vai vääränlaisessa rukouksessa? Vai siinäkö, ettei Jeesus välitä?
Kanaanilainen äiti makasi maassa Jeesuksen edessä ja tyytyi koiran osaan. Hän oli yhtä mieltä siitä, ettei lasten leipää pitänyt antaa penikoille. Silti hän jatkoi: Mutta saavathan koiranpenikatkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia. (27). Juutalaiset pitivät koiria saastaisina eläiminä eivätkä päästäneet niitä sisälle taloon. Ainoa poikkeus olivat koiranpennut, jotka saatettiin joskus päästää leikkimään lasten kanssa. Silloin ne tietenkin etsiskelivät pöydän alle pudonneita ruuantähteitä.
Ja nyt kanaanilainen äiti tarttui tuohon Jeesuksen sanan puolikkaaseen. Jeesus oli sanonut "penikka" eikä "koira". Tämä pieni ero riitti antamaan äidin sydämeen toivon pilkahduksen. Saavathan koiranpenikatkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia. Niin hän sanoi.
Yhtäkkiä Jeesuksen asenne muuttui täysin päinvastaiseksi. Nyt hän sanoi kanaanilaiselle äidille suorastaan ihailevasti: "Suuri on sinun uskosi, nainen!" (28). Jeesus ylistää jonkun ihmisen uskoa vain kaksi kertaa evankeliumeissa, ja molemmilla kerroilla he ovat pakanoita. Opetuslapsiaan Herra sen sijaan moittii vähäuskoisiksi. Opetuslapset epäilivät, vaikka olivat nähneet monta ihmettä. Kanaanilainen nainen uskoi, vaikka Jeesus torjui hänet.
Miten mekin voisimme saada itsellemme suuren uskon, jota niin kipeästi tarvitsemme? Jos tekisin gallupkyselyn, saisin ehkä vastaukseksi seuraavanlaisia asioita: pitää ensin kokea ihmeitä, pitää rukoilla ja paastota. Pitää todistaa, uhrautua, luopua synnistä… Mutta naisen elämässä ei ollut tapahtunut yhtäkään näistä asioista.
Raamatun mukaan suuri usko saadaan, kun Jumala vaikenee. Helppoahan silloin on uskoa, kun saa heti sen mitä pyytää. Mutta jos meidän on huudettava apua vuosikaudet ja nähtävä tilanteemme vain pahenemistaan pahenevan, silloin meillä on kaksi mahdollisuutta. Joko lähdemme pettyneinä Jeesuksen luota pois tai sitten pysymme hänen luonaan ja uskomme kasvaa. Muista siis sinäkin, että Vapahtaja on hiljaa, koska rakastaa sinua. Vaikenemalla hän tahtoo antaa sinulle suuren uskon.
Usko on sitä, että tulemme hätämme ja syntimme kanssa Jeesuksen luo. Niin teki kanaanilainen nainen. Hän uskoi Jeesuksen rakkauteen silloinkin, kun tämä kieltäytyi häntä auttamasta. Hän jatkoi huutamista, vaikka tuli kolmeen kertaan torjutuksi. Hän tarttui puoleen Jeesuksen sanaan ja riippui siinä kiinni. Tee sinäkin niin.
Lopulta kanaanilainen äiti sai kuulla Jeesuksen suusta ihanan lupauksen: "Tapahtukoon niin kuin tahdot." (28). Kuultuaan nämä sanat nainen pyörähti kannoillaan ja kiirehti kotiinsa. Riivattu tytär ei ollut ollut hänen mukanaan, mutta hän uskoi saaneensa rukousvastauksen jo ennen kuin oli nähnyt sen. Näin toimii suuri usko. Markus kertoo: Nainen meni kotiin ja näki lapsen makaamassa vuoteella. Paha henki oli lähtenyt hänestä. (7:30).
Jeesuksella itsellään oli aina suuri usko. Hän uskoi Isäänsä myös joutuessaan huutamaan: “Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?" (Mt. 27:46). Jeesus tiesi totisesti, miltä tuntuu kun Jumala vaikenee. Mutta silloinkin hän tarttui Sanaan, kuten kanaanilainen vaimo oli tehnyt. Vielä ristilläkin Vapahtaja lausui Raamatun sitaatteja.
Ero kanaanilaisen naisen ja Jeesuksen välillä oli se, että Jeesus todella joutui Jumalan hylkäämäksi. Hänen rinnallaan ei ollut ketään, kun hän kärsi. Miksi näin piti tapahtua? Siksi, että Vapahtaja oli ristillä riippuessaan maailman suurin syntinen. Synnit eivät olleet hänen omiaan, vaan sinun ja minun ja kanaanilaisen naisen. Siis meidän kaikkien. Nyt syntimme eivät voi nousta esteeksi, niin ettei Jumala voisi meitä kuulla. Riittää kun tulet hänen luokseen hätäsi ja syntisi kanssa ja huudat, kuten kanaanilainen äiti huusi: "Herra, auta minua!"
Helluntain jälkeen syntyi Välimeren rannikolle Tyroksen seurakunta, jossa Paavalinkin kerrotaan vierailleen. Varmaan kanaanilainen äiti oli tyttärensä kanssa tuon seurakunnan kantavia voimia. Nyt olivat erot juutalaiskristittyjen ja pakanakristittyjen väliltä hävinneet. Kaikki tiesivät, ettei Jeesus ollut vain juutalaisten, vaan koko maailman Vapahtaja. Myös sinun ja sinun perheesi Vapahtaja.