www.ilosanomapiiri.fi    

1. JEESUS KOHTAA LIIKUNTAKYVYTTÖMÄN MIEHEN (Markus 2:1-12)

Aluksi: Talot olivat tuohon aikaan Israelissa tasakattoisia, kalkkikivestä ja tiilestä rakennettuja. Katolle mentiin ulkokautta portaita pitkin, ja siellä vietettiin aikaa. Ihminen halvaantuu yleensä keski-iässä tai sitä vanhempana aivoverenvuodon seurauksena ja menettää samalla puhekykynsä.

1. Millaista huolenpitoa halvaantunut mies tarvitsi jokapäiväisessä elämässään?

2. Kaikki juutalaiset uskoivat Jumalan olemassaoloon tuohon aikaan. Miten tämä mies ehkä suhtautui uskontoon ja Jumalaan halvauduttuaan?

3. Jakeesta 5 käy ilmi, että mies oli tehnyt syntiä. Millaisia syntejä ihminen voi tehdä liikuntakyvyttömänäkin?

4. Jos aikuista miestä kannetaan makuumaton päällä läpi kaupungin, niin mikä siinä hommassa on kaikkein hankalinta?

5. Keitä kantajat olivat – miettikää eri vaihtoehtoja (3)?

6. Neljä miestä oli tuonut ystävänsä Jeesuksen parannettavaksi. Miksi Jeesus antoikin hänelle ensin hänen syntinsä anteeksi (5)?

7. Kuvittele, että sinä pyytäisit Jeesukselta apua vaikeimpaan ongelmaasi, ja hän vastaisikin sinulle sanomalla: "Poikani/ tyttäreni, sinun syntisi annetaan anteeksi." Tulisitko iloiseksi vai kiukkuiseksi?

8. Jakeen 5 alussa Jeesus ei puhu halvaantuneen miehen, vaan neljän kantajan uskosta. Luultavasti sairas itse ei uskonut Jeesukseen vielä silloin, kun hänet laskettiin Jeesuksen eteen. Miettikää, millä hetkellä halvaantunut mies tuli uskoon?

9. Vastatkaa siihen kysymykseen, jonka Jeesus esittää jakeissa 8-9.

10. Miksi mies ei kiittänyt Jeesusta lähtiessään talosta (10-12)?

Ilosanomakysymys: Jos omaatuntoasi painaa jokin paha teko, sanoo Jeesus tänään sinullekin: "Poikani/ tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Jeesuksen oli maksettava tämä lupauksensa ristinkuolemallaan. Mitä hänen lupauksensa sinulle merkitsee? (Tähän kysymykseen voi vastata hiljaa sydämessään.)


Selitys: Erään perheen elättäjältä oli katkennut verisuoni päästä ja hän oli halvaantunut. Mies ei pystynyt liikkumaan eikä ehkä puhumaankaan. Vaimon piti hoitaa häntä seitsemän päivää viikossa ilman pyörätuolia, sisävessaa ja kylpyhuonetta. Varmaan vaimonkin selkä ja hermot alkoivat jo pettää. Kesällä potilas sai makuuhaavoja. Ja koska kuntoutusta ei ollut, jäykistyivät jäsenet, ja niitä särki jatkuvasti.

Koska isä ei ollut enää ansiotyössä, perheelle tuli rahapula. Se ahdisti sairasta miestä. Hän saattoi ehkä olla katkera ja pilata kodin ilmapiirin synkkyydellään. Miehellä oli aikaa muistella entistä elämäänsä ja pahoja tekojaan. Hänelle alkoi vähitellen selvitä, ettei sairaus ollutkaan hänen suurin ongelmansa. Suurin ongelma oli synti. Katkeruus Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan. Kaikki ne pahat sanat, jotka hän oli terveenä ollessaan lausunut. Vaimolleenkin, joka nyt raatoi itsensä kuoliaaksi hänen tähtensä. Mies ei voinut pyytää anteeksi eikä saada anteeksi. Eihän hän pysynyt lähtemään kahdensadan kilometrin päähän Jerusalemiin uhraamaan syntiuhria. Kuoltuaan hän joutuisi auttamatta helvettiin.

Kuvittelepa, ettet voisi sanoa enää yhtään sanaa koko loppuikänäsi. Minkä sanojen sanomatta jättäminen harmittaisi sinua eniten? Sekö, ettet kiittänyt vanhempiasi ja aviopuolisoasi, kun vielä oli aikaa? Sekö, ettet pyytänyt heiltä ilkeyttäsi anteeksi? Ja minkä sanojen sanominen harmittaisi sinua eniten?

Halvaantuneella oli kuitenkin neljä sukulaista tai ystävää, jotka eivät luovuttaneet. He olivat kuulleet, että Kapernaumiin oli muuttanut tuo uusi rabbi, Jeesus. Hän oli parantanut erään sapatin iltana kaikki luokseen tuodut sairaat. Se oli tapahtunut niin yllättäen, ettei halvaantunutta ollut ehditty raahata paikalle. Sen jälkeen Jeesus olikin lähtenyt Galileaa kiertämään. Kunnes sitten kuultiin, että hän oli palannut Kapernaumiin ja majaili kalastaja Simonin anopin talossa.

Neljä miestä kokoontui nyt juoksujalkaa sairaan kotiin. Tällä kertaa he eivät päästäisi tilaisuutta käsistään! He tarttuivat ripeästi makuumaton neljään kulmaan ja alkoivat raahata sairasta Pietarin talolle. Homma ei ollut helppo. Sairas painoi paljon, ja Kapernaumin kujat olivat kapeita. Jos aasi sattui tulemaan vastaan, piti kantajien peruuttaa melkoinen matka.

Ehkei sairas olisi halunnut lähteä kotoaan minnekään. Halvaantuneethan pelkäävät putoavansa, kun heitä liikutellaan paikasta toiseen. Ihmisjoukon tungos ja tuijotus ahdistaa heitä. Sairas mies ei kuitenkaan voinut protestoida, jos puhekyky häneltä oli kadonnut. Ei auttanut kuin mennä, minne vietiin.

Kun kantajat lopulta saapuivat hikisinä Pietarin talon eteen, heitä odotti katkera pettymys. Talo oli täynnä kuin Turusen pyssy, eikä väkijoukko suostunut päästämään heitä sisälle. Makuumatto olisi vaatinut liian ison tilan. Jeesus ei ollut pitämässä parantamiskokousta, vaan raamattutuntia. Jerusalemista saakka oli saapunut kirjanoppineita arvioimaan uuden rabbin opetusta.

Mitä siis tehtäisiin? Kotiin ei ainakaan palattaisi, päättivät kantajat. Sairas ei kestäisi toista tällaista reissua. Eikä hän jaksaisi odottaa kuumalla pihalla, kunnes kokous olisi ohi. Ei, hänet piti saada asetetuksi Jeesuksen eteen ja pian. Nytpä keksin, huudahti yksi: särjetään katto!

Sairaan raahaaminen ulkoportaita pitkin katolle oli melkoinen urakka. Makuumattoa ei olisi voitu pitää vaakasuorassa asennossa, joten halvaantunut oli raahattava reppuselässä portaat ylös. Sairas oli jäykkänä kauhusta. Sen jälkeen oli vielä etsittävä pihalta tai naapureista rautakanki ja muita työkaluja.

Reiän hakkaaminen kattoon oli sekä vaikeaa että vaarallista. Katot tehdään Israelissa kalkkikivilohkareista, joiden alla on puinen tukirakenne. Ei siis ollut kysymys mistään havumajasta, joka olisi saatu helposti puretuksi. Hakkaamisen ääni hukutti alleen Jeesuksen puheen, joten hänen piti keskeyttää raamattutuntinsa. Alhaalta huoneesta kuului vihaisia protesteja. Kantajat eivät kuitenkaan luovuttaneet. Sairas piti saada asetetuksi Jeesuksen eteen, vaikka mikä olisi.

Markus kertoo: Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." (5) Kenen uskon Jeesus siis näki? Ei halvaantuneen, vaan kantajien. Usko on sitä, että ihminen menee hätänsä ja syntiensä kanssa Jeesuksen luo. Sen kantajat olivat tehneet. He uskoivat, että Jeesus sekä voi että tahtoo auttaa heidän onnetonta ystäväänsä. Eivätkä he luovuttaneet, ennen kuin saivat hänet asetetuksi Jeesuksen eteen. Tätä asennetta Jeesus nimittää uskoksi.

Hyvä katsoja, toimi sinäkin, kuten nuo miehet. Mene sinne, missä Jeesus on tänään tavattavissa ja raahaa sinne kärsivä ystäväsikin. Vie hänet Jumalan sanan kuuloon, jumalanpalvelukseen tai raamattupiiriin. Näin toimimalla osoitat uskovasi, että Jeesus voi ja tahtoo auttaa kärsivää ystävääsi. Äläkä peräänny, vaikka kohtaisit matkalla miten suuria esteitä.

Sairas makasi nyt Jeesuksen edessä lattialla mitään puhumatta. Jeesus katsoi häntä ja sanoi hänelle synninpäästön sanan: "Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." Miksi Vapahtaja toimi tässä järjestyksessä? Miksei hän parantanut ensi töikseen paljon kärsinyttä miestä? Siksi, että hän tunsi miehen suurimman ongelman, eikä se ollut sairaus, vaan synti. Sairaus kestäisi enintään eliniän, mutta synnin palkka olisi iankaikkinen kadotus.

"Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi." Halvaantunut ei ollut voinut eikä ehkä tahtonutkaan tulla syntiensä kanssa Jeesuksen luo. Hän oli luullut, ettei saisi koskaan niitä anteeksi, vaan joutuisi helvettiin. Kun hän nyt kuuli synninpäästön sanan, se synnytti uskon hänen sydämeensä. Mies tajusi, että kaikki ilkeät sanat ja laiminlyönnit oli annettu hänelle anteeksi. Yhtäkkiä sydän oli kevyt kuin höyhen. Kuolema ei enää pelottanut. Taivaan ovi oli apposen auki hänen edessään. Hän tajusi jaksavansa nyt kantaa sairautensakin ihan toisella tavalla. Hänhän saisi joka tapauksessa kuolemansa jälkeen terveen ruumiin.

Mutta mitä ajattelivat kantajat katolla? Eivät he olleet tuoneet ystäväänsä synninpäästöä kuulemaan vaan parantumaan halvauksesta. Ehkä miehet olivat pettyneitä. Kirjanoppineet sisällä huoneessa sen sijaan kihisivät raivosta. Nyt he olivat saaneet Nasaretilaisen kiinni harhaopista! Synnithän voi antaa anteeksi vain Jumala, eikä hänkään ilman veriuhria. Uhrieläimen on kannettava synnit, ennen kuin ne voidaan julistaa anteeksi. Sijaisen pitää kuolla syntisen edestä. Mikä oikeus Jeesuksella oli luvata sairaalle anteeksiantamus noin vain?

Jeesus luki kirjanoppineiden ajatuksia kuin avointa kirjaa ja esitti heille vastakysymyksen: "Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse, ota vuoteesi ja kävele'?" (2:9). Suuret teologit olivat vaiti. Kumpikin vaihtoehto kun oli heidän mielestään yhtä mahdoton tavalliselle kuolevaiselle.

Jeesus jatkoi: "Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" - hän puhui nyt halvaantuneelle – "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi." (10-11). Tässä siis syy siihen, miksi Jeesus teki ja tekee ihmeitä. Ei näyttääkseen maailmalle voimaansa vaan näyttääkseen sille armonsa. Ihmeen avulla hän tahtoo osoittaa, että hänen julistamansa synninpäästö on pätevä. Jos hänen sanansa voi parantaa sairaan, niin toden totta se voi myös vapauttaa synnin rangaistuksesta. Tätä logiikkaa eivät kirjanoppineetkaan voineet kumota.

Sairaan parantaminen ei maksanut Jeesukselle kuin yhden sanan; olihan hän luonut maailmankin sanallaan. Syntien anteeksi antaminen sen sijaan maksoi hänelle hänen henkensä. Hänen piti suostua syntiuhriksi, että hänen julistamallaan synninpäästöllä olisi katetta. Hänestä tuli Jumalan Karitsa, joka kantoi ihmiskunnan sijaisena kaikki sen synnit.

Markus kertoo: Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden (12). Sairas oli nyt saanut Jeesukselta sekä puhtaan omantunnon että terveen ruumiin. Kiitoksen sanaa hän ei huomannut Jeesukselle sanoa, niin pyörällä hän oli päästään. Jollei Jeesus olisi neuvonut häntä ottamaan makuumattoa mukaansa, se olisi jäänyt Pietarin talon lattialle.

Miehelle oli tapahtunut kaksi ihmettä: hänen liikuntakykynsä oli palannut, ja hänen tasapainoaistinsa oli alkanut toimia normaalisti. Kun ihminen on maannut vuoteessa vuosikaudet, hän ei yleensä pysty nousemaan ylös kuin vähitellen. Kävelemiseenkin tarvitaan pitkä harjoitusaika. Tämä mies suoriutui heti molemmista.

Milloin halvaantunut mies tuli sitten uskoon? Ihmeen koettuaanko? Ei, vaan kuullessaan Jeesuksen suusta synninpäästön sanan. Jeesus siis ratkaisi ensin halvaantuneen miehen suurimman ongelman ja vasta sitten toiseksi suurimman. Samassa järjestyksessä hän tahtoisi ratkaista sinunkin ongelmasi. Suostutko sinä siihen? Riittääkö se sinulle, että pahin ongelmasi on ratkennut jo ristillä, ja olet saanut syntisi anteeksi? Suostutko odottamaan ruumiin terveyttä vielä vähän aikaa? Monen meistä on odotettava sitä uuteen luomakuntaan asti.

Mutta miksi Jeesus puhutteli sairasta pojakseen, vaikka oli selvästi tätä nuorempi? Siksi että hän esiintyi Taivaallisen Isänsä edustajana ja kutsui miestä Jumalan perheen jäseneksi. Varmaan parantunut olikin helluntain jälkeen Kapernaumin ensimmäisten kastettujen joukossa. Ehkä seurakunta kokoontui samaisessa Pietarin anopin talossa, jonka kattoon ystävät olivat tehneet ammottavan aukon. Tuolle paikalle rakennettiin myöhemmin kirkkorakennus, jonka pohjakivet ovat vieläkin nähtävissä Kapernaumissa.

Hyvä katsoja, mitä sinä teet elämäsi suurimmalle ongelmalle eli synneillesi? Sinä tarvitset elävää seurakuntaa, ettet unohtaisi, mikä on niiden oikea ratkaisu. Jeesus antoi seuraajilleen saman vallan antaa syntejä anteeksi kuin hänellä itselläänkin oli. Etsi siis itsellesi seurakunta, jossa Jumalan sanaa saarnataan puhtaasti ja ehtoollinen jaetaan Raamatun mukaisesti. Siellä Jeesus itse tahtoo julistaa sinulle joka sunnuntai sanan ja sakramentin kautta: Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.