www.ilosanomapiiri.fi    

Terveisiä Viljakkalasta

Raamattupiiri on ollut minulle aina elintärkeää. Löytäessäni Jeesuksen Helsingin Olympiastadionin Missiossa v. 1987, minulle ja muutamalle nuorelle perustettiin ns. Missiopiiri. Kokoonnuimme vuoden verran toistemme kodeissa ja meillä oli kaksi ohjaajaa, hengellinen äiti ja isä. Muutettuani naapuripaikkakunnalle minut kutsuttiin raamattupiiriin, jossa kävin vuosikaudet. Silloin sydämeeni syöpyi haave saada joskus vetää omaa raamattupiiriä.

Kävin Suomen Raamattuopistolla Timoteuskoulutuksen, joka kesti kolme vuotta. Koulutukseen kuului osana raamattupiirityön kurssi. Menin rukoillen kurssille, jota olin kovasti odottanut. Meille esiteltiin samaista ilosanomapiiriä, johon olin tutustunut jo joillakin Raamattuopiston naistenpäivillä. Kurssisihteerimme oli koonnut näytille erilaisia raamattupiirioppaita, mutta kertoi joidenkin olleen jo loppuunmyydyt. Ihailin kirjasia ja sydämeni paloi. Rukoilin samalla Jumalalta merkkiä, että onko Hän tarkoittanut minun joskus toimivan raamattupiirityössä. Vastausta ei tarvinnut odottaa kuin seuraavan luennon jälkeiselle tauolle. Kävin tutkimassa kirjamyyntiä ja kirjahyllystä hohti suoraan silmiini eräs kirja, jota menin heti katsomaan. Se oli Mailis Janatuisen ilosanomapiiriopas ”Anna Sanan kiertää”, loppuunmyyty kirja... Myyjäkin ihmetteli, mistä se hyllyyn oli ilmestynyt. Liekö itse Isä Jumala sen sinne nostanut... Koin sen olevan merkkinä minulle. Enää oli kysymys missä pidän piiriä, koska ja keiden kanssa.

Raamattupiirityö oli koko ajan mielessäni ja jo vähän suunnittelinkin iltoja, vaikka en tiennyt tulevasta. Rukoilin että löytäisin ystäviä, joiden kanssa aloittaisin piirin. Sitten eräs vanha koulukaverini Jaana tuli uskoon ja heti seuraavana päivänä ehdotin hänelle, että perustettaisiin oma raamattupiiri. Hän innostui asiasta ja ensimmäisellä kerralla kokoonnuimme kahdestaan. Rukoilimme uusia ystäviä ja toisella kerralla meitä oli kolme sekä jo kolmannella kerralla oli ystäviä peräti viisi. Näin se lähti menemään, kokoonnuimme kerran viikossa.

Timoteuskoulutuksessa oli vielä toinenkin kurssi, raamattupiiri- ja ryhmänjohtajakoulutus, jossa oli ohjelmavastuussa mm. Janatuisen Mailis. Se oli oikein rautaisannos tätä tärkeää raamattupiiriopetusta. Olin silloin kuitenkin kauhuissani Mailiksen opetuksesta, että piiri pitäisi jakaa jos se tulee liian suureksi. Meidän piirissämme kävi tuolloin kahdeksan Raamatun opiskelijaa ja Mailis neuvoi meitä jakamaan se, jotta piiri voisi olla evankelioiva. En voinut ymmärtää miksi meidän olisi pitänyt erota toisistamme. Kenestä olisi tullut uusi ryhmän vetäjä? Ajattelin jopa olleeni tyhmä kun menin asian paljastamaan...

Rukoilin asiaa ennen kuin uskalsin kertoa piirissäni Mailiksen terveiset. Samoihin aikoihin muutin takaisin naapurikunnalle, kotikuntaani. Perustin uuden raamattupiirin kotikylälleni ja kävin edelleen pitämässä toista, eli ”emopiiriä”. Ystäväni Jaana, jonka kanssa perustin ”kahden hengen raamattupiirin”, sai sydämelleen alkaa johtaa uutta piiriä, johon siirtyi kaksi ystävää emopiiristä. Tähän piiriin tuli mukaan uusia jäseniä. Emopiiriä alkoi johtamaan kaksi ystävää, Merja ja Satu, vuoroviikoin. Itse jäin tämän piirin vetovastuusta pois ja jäin vetämään kotikyläni piiriä. Alkukesästä kuulin, että emopiiriin oli tullut uusia jäseniä siten, että ryhmän jakaminen oli taas ajankohtaista.

Minun ja Jaanan ”kahden hengen raamattupiiristä” on syntynyt neljä kokonaista piiriä. Tämä on nyt juuri sitä mitä Mailis tarkoitti evankelioivalla piirillä. Jakaantuneeseen pieneen piiriin on uusien ystävien helpompi tulla eikä piiristä tule ns. suljettu piiri, raamattupiireissä kävijöiden määrä kokonaisuudessaan kasvaa ja evankeliumi kulkee eteenpäin.

Vuonna 2002 kävin Timoteuskoulutuksessa vielä extraamassa uuden raamattupiirityön kurssin, joka perustui pelkästään Mailiksen opetukseen. Meille jo kokeneemmille piirin vetäjille hän opetti kysymysten laatimista, eli mentiin vielä syvemmälle Raamatun tutkistelussa. Nyt oppi uuden tekniikan, ”jossa Raamattua luetaan kynän ja muistivihon kanssa”, kuten Mailis sanoi. Olin mukana todistamassa, että piirien jakaminen kannattaa, vaikka se aluksi tuottaakin kyyneleitä. Näin jälkeenpäin voimme nähdä työmme mehukkaita hedelmiä.

Mailis on tehnyt meille kaikille raamattupiirityön helpoksi valmistaessaan niin suuren määrän kysymyksiä valmiiksi, että eikö meistä kenestä vaan voisi tulla piirin vetäjiä? Tule mukaan, tämä on arvokasta työtä!

Siunaavin terveisin!

Riitta Koivuniemi
Viljakkala

Kuvassa vasemmalta Arja Mattila, Zanna Mantonen, Riitta Koivuniemi ja Kati Vainikainen. Kuvasta puuttuu piiriläiset Päivi Weckström ja Hellä Kivi.


>Lisää palautetta