Päivän Luukas

263. 18:17

17. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse."

Miten lapsi ottaa vastaan Jumalan valtakunnan? Mikä hänen uskossaan on esimerkillistä meille aikuisille? Sekö, että hän on viaton ja suloinen pieni olento? Sekö, että hän ei epäile Raamatun kertomuksia, vaan uskoo niihin "sokeasti"?

Ei, lapsen esimerkillisyys on ennen kaikkea sitä, että hän suostuu ottamaan vastaan armon. Koko hänen elämänsä on toisten "armoilla" elämistä. Jos isä ja äiti eivät syötä, juota ja vaateta lastaan, tämä ei selviä hengissä. Lapsi ottaa kaiken huolenpidon vanhemmiltaan vastaan yrittämättäkään maksaa sitä takaisin. Siksi hän on esimerkki meille aikuisille Jumalan valtakunnan vastaanottamisesta.

Jeesus ei siis vaadi meitä tulemaan yhtä viattomiksi ja kritiikittömiksi kuin lapset ovat. Sitä paitsi se viattomuus on vain näennäistä - lapsen sydämessä asuu perisynnin itsekkyys yhtä tiukassa kuin aikuisenkin sydämessä. Jeesus toivoo vain sitä, että suostuisimme elämään hänen armostaan.

Jumalan valtakunnassa näet aikuisiakin kohdellaan kuin lapsia. Jeesus hoivaa meitä, auttaa meitä, antaa meille yhä uudestaan synnit anteeksi, kääntää pahan hyväksi elämässämme ja tekee kaiken tämän sulasta armosta. Jos emme suostu ottamaan Jeesukselta tätä kaikkea vastaan ilmaiseksi, emme voi ottaa Jumalan valtakuntaa vastaan ollenkaan. Jumalan valtakuntaan pääsy on ilmaista meille, mutta meidän pääsylippumme hankkiminen ei ollut ilmaista Jeesukselle. Se maksoi hänelle hänen henkensä.


Kirjasta Mailis Janatuinen: Jää luoksemme – Sana Luukkaan evankeliumista vuoden joka päivälle. Perussanoma, 2000. (Nettiversion paasto- ja pääsiäisaika on sovitettu kuluvan vuoden kalenteria vastaavaksi.) © www.ilosanomapiiri.fi