Päivän Luukas

269. 18:35-37

35. Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä.

36. Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä.

37. Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi.

Jerikoon vievän tien vieressä istui sokea kerjäläinen. (Markus mainitsee hänen nimensäkin, se on Bartimaios.) Mies oli joskus ollut näkevä ja elänyt normaalia elämää. Sokeuduttuaan hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kerjäläisen nöyryyttävä osa.

Moni asia, joka näkevälle on itsestäänselvyys, on sokealla hankalaa: miten löydät tien, kaupan, ruuan, juoman, vessan? Varmaan Bartimaioksestakin tuntui aluksi vaikealta turvautua toisten apuun ja elää heidän armeliaisuutensa varassa. Varmaan hän on kysynyt Jumalalta moneen kertaan: "Miksi tämän piti tapahtua juuri minulle?" Varmaan hän on rukoillut hartaasti: "Paranna minut sokeudestani, Jumala!"

Sitten Bartimaios kuuli huhuja nasaretilaisesta rabbista, joka pystyi avaamaan myös sokean silmät. Jos hänellä olisi ollut joku saattomies, hän olisi jo ajat sitten mennyt Jeesusta tapaamaan Galileaan tai Jerusalemiin. Asioiden näin ollen hän ei voinut muuta kuin odottaa ja toivoa, että Jeesus tulisi joskus Jerikoonkin.

Ja yhtäkkiä Jeesus oli tullut. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa hän kulkisi nyt Jerikon läpi. Bartimaioksen suuri tilaisuus oli käsillä. Ongelma oli vain se, miten hän löytäisi Jeesuksen. Entäpä jos Jeesus kulkisikin eri tietä, entäpä jos hän ei huomaisikaan tien poskessa istuvaa kerjäläistä! Silloin olisi toivo menetetty lopullisesti!

Ystäväni, oletko sinä koskaan pelännyt samaa - ettei Vapahtaja huomaakaan sinua, vaan kulkee ohi?


Kirjasta Mailis Janatuinen: Jää luoksemme – Sana Luukkaan evankeliumista vuoden joka päivälle. Perussanoma, 2000. (Nettiversion paasto- ja pääsiäisaika on sovitettu kuluvan vuoden kalenteria vastaavaksi.) © www.ilosanomapiiri.fi