Päivän Luukas

12. PÄIVÄ PÄÄSIÄISEN JÄLKEEN – TORSTAI

41. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" 42. He antoivat hänelle palan paistettua kalaa 43. ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi. 24:41-43

Opetuslasten uskonpuute mainitaan näissä jakeissa vihoviimeisen kerran. Jeesuksen on vielä yhdellä teolla osoitettava oma ruumiillisuutensa, nimittäin syömällä kalaa. Näin Jeesus todistaa olevansa ainetta ylösnousemuksen jälkeenkin. Onhan näet selvää, etteivät kummitukset ja aaveet voi syödä mitään.

Ihmisillä on usein taivaastakin hyvin "utuinen" kuva: taivas on pilvenreunalla istumista ja harpun soittamista. Nämä mielikuvat ovat lähtöisin muualta kuin Raamatusta. Ihminen on luotu aineesta ja hän tulee olemaan ainetta iankaikkisesta iankaikkiseen. Uusi luomakunta tulee olemaan ainetta. Kun Jumala sitten tuli ihmiseksi, hänenkin piti tulla aineelliseksi olennoksi.

Me kristityt emme usko sielun kuolemattomuuteen (kuten muut uskonnot), vaan ruumiin ylösnousemukseen (mihin muut uskonnot eivät usko). Jeesus ei tyytynyt mihinkään muuhun uskoon. Hän esitti opetuslapsilleen todistuskappaleen toisensa perästä, kunnes he uskoivat nimenomaan tämän asian.

Jeesus oli ylösnoustuaan hieman erinäköinen kuin sitä ennen, siksi hänen ystävänsä eivät heti häntä tunnistaneet. Ylösnousemusruumis oli erilaista materiaa kuin meidän nykyinen ruumiimme - kykenihän Jeesus ylittämään ajan ja paikan rajat. Raamattu todistaa (samoin kuin suhteellisuusteoria), että aika ja paikka eivät olekaan mitään ikuisia suureita. Ystäväni, sinäkin saat kerran uuden ruumiin, joka ei enää ole aikaan ja paikkaa sidottu.


Kirjasta Mailis Janatuinen: Jää luoksemme – Sana Luukkaan evankeliumista vuoden joka päivälle. Perussanoma, 2000. (Nettiversion paasto- ja pääsiäisaika on sovitettu kuluvan vuoden kalenteria vastaavaksi.) © www.ilosanomapiiri.fi