Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Viikon juttu jää kesätauolle elokuuhun asti.

Vanhoja puheita 7/7: Kuka meistä on suurin? (12.6.2019)

Shoodoshima 1997, Mark. 9:30-37

Montako viisasta repliikkiä opetuslapset sanoivat Markuksen evankeliumissa? Eivät monta. Ja nyt kun Jeesus on ilmoittanut heille kärsimisensä toiseen kertaan, he alkavat heti keskustella, kuka heistä on suurin. Siitä näemme, kuinka tehokkaasti me ihmiset pystymme torjumaan epämiellyttävät tosiasiat tietoisuudestamme. Ja yleensä me ne torjummekin — etenkin kun on kysymys kärsimyksestä ja kuolemasta.

Jeesus kulkee joukon etunenässä kohti kärsimystään. Hän tietää jääneensä yksin ja jäävänsä tästä lähtienkin. Hänen kuolemastaan ei keskustella, vaan siitä, kuka opetuslapsijoukosta on suurin.

Jeesus ei kuitenkaan nolaa opetuslapsiaan sanomalla heille: "Lopettakaa jo!" Vasta kun on selvitty kotiin eli Kapernaumiin asti, hän heittää heille kysymyksen, mistä matkan varrella oli oikein puhuttu. Vastausta ei kuulu. Opetuslapsia ehkä vähän hävettääkin. Olivathan he puhuneet enemmän tai vähemmän peitetysti siitä, kuka heistä olisi sopivin henkilö johtajan pallille.

Japanissa ei kulttuuriin kuulu se, että vaadittaisiin itselleen johtajan paikkaa suoraan. Jokainen kuitenkin tietää tarkalleen oman paikkansa nokkimisjärjestyksessä ja pitää siitä kaksin käsin kiinni. Jos kirkossa ei "tachibaa" (asemaa) huomioida jonkun henkilön toivomalla tavalla, tämä saattaa suuttua ja lopettaa siellä käymisen.

Opetuslapset eivät olleet tajunneet, miksi Jeesuksen pitäisi muka kuolla. He eivät nähneet syntejään. Sellaisessa porukassa ei taistelu "tachibasta" koskaan lakkaa.

Opettaakseen oppilailleen tärkeän läksyn Jeesus meni kadulle ja huusi jollekulle pikku pojalle tai tytölle: "Matti, Maija, tulepa tänne, minulla on sinulle asiaa." Lapsi jätti leikit kesken ja juoksi iloissaan Jeesuksen luo. Jeesus talutti tytön/pojan sisälle ja asetti hänet seisomaan istuvien miesten keskelle. Lasta ujostutti, joten Jeesus otti hänet turvallisesti syliinsä.

Millainen esimerkki kolmivuotias lapsi on vallasta ja tachibasta kilpaileville kristityille? Hänhän ei palvele seurakuntaa, ei uhraa rahaa, rukoilee kun muistaa, ja Raamattuakin on muiden hänelle luettava. Mutta lapsi elää armosta. Hän ottaa kaiken huolenpidon ilolla vastaan. Sitä paitsi hän luottaa heti ensi näkemältä tai kuulemalta Jeesukseen. Hänen käteensä Matti tai Maija uskaltaa tarttua, hänen sylissään hänen on hyvä olla.

Sitten Jeesus lupaa, että joka ottaa yhden tällaisen pikkulapsen luokseen hänen nimessään, se ottaa luokseen itse Vapahtajan. Yksi tällainen pikku Matti tai Maija on tärkeämpi kuin koko maailman valta, voima ja kunnia. Käyttäkää te opetuslapset järkeänne ja rahojanne tällaisen lapsen hyväksi, sen sijaan että taistelisitte vallasta. Jos kaikki se raha ja energia, joka maailmassa käytetään valtataisteluun, käytettäisiinkin kärsivien lasten hyväksi, ei täällä olisi enää yhtään nälkäistä lasta. Ja jos kristityt toimisivat näin, olisivat kaikki maailman lapset kuulleet jo ajat sitten Jeesuksesta, parhaasta ystävästään.

Jeesus oli juuri päässyt ilmoittamasta, että hänet annettaisiin pian ihmisten käsiin ja tapettaisiin Jerusalemissa. Tällaisen porukan tähden se tapahtuisi: ett meille tachibasta taistelijoillekin olisi tarjolla armo ja syntien anteeksiantamus.



Edelliset