Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.



Salomo 1/9: Herra valitsee Salomon (19.8.2019)

Joulun alla 2019 ilmestyy Mailis Janatuiselta kirja nimeltä: Valtakunta etsii taistelijoita. Salomo. Seuraavat viikon jutut ovat lainauksia tuosta kirjasta.

Herra oli ilmoittanut Daavidille jo ennen pojan syntymää, että tälle pitää antaa nimeksi Salomo. Nimi on johdettu heprean sanasta aloom, rauha. Näin oli Herra kuninkaalle sanonut: "Sinulle on syntyvä poika, josta tulee rauhan mies. (...) Hänen nimensä on oleva Salomo, ja hänen aikanaan minä annan Israelin olla levossa ja rauhassa. Hän rakentaa minulle temppelin, ja hän on oleva minulle poika, ja minä olen oleva hänelle isä. Minä pidän hänen kuninkaallisen valtaistuimensa vahvana ikiaikoihin asti." (1. Aik. 22:9-10.)

Mikä mahtava lupaus! Herra itse oli valinnut Salomon Israelin kruununperijäksi ja temppelin rakentajaksi jo ennen hänen syntymäänsä – ennen kuin hän oli tehnyt hyvää tai pahaa. Vaikka Herra näki menneisyyteen ja tiesi tarkalleen pojan vanhempien synnit, hän valitsi silti juuri Salomon. Ja vaikka Herra näki tulevaisuuteen ja tiesi jo edeltä käsin Salomon omat synnit, hän valitsi silti tehtäväänsä juuri hänet. Niin, miksi Herra hänet valitsi? Samasta syystä, mistä hän valitsi sinut ja minut valtakuntansa perillisiksi – pelkästä armosta.

Ensimmäinen asia, mikä Salomosta kerrotaan Raamatussa, on tämä: "Herra rakasti poikaa" (2. Sam. 12:24). – Se, millaisesta suhteesta joku lapsi syntyy tähän maailmaan, ei vähennä tai lisää vähääkään Jumalan rakkautta häntä kohtaan. Samalla hetkellä, kun kaksi solua yhtyy yhdeksi naisen kohdussa, luo kaikkivaltias Jumala uuden, ainutlaatuisen ja arvokkaan ihmisen rakkautensa kohteeksi. Vaikka tämän sitten olisi saanut alkunsa aviorikoksesta, raiskauksesta, insestistä tai mistä tahansa.

Hyvä lukijani, juuri näin sinun pitää ajatella jokaisesta tuntemastasi lapsesta. Vaikka hänen syntymäänsä liittyisi millaista syntiä hyvänsä, hän on silti Jumalan luoma ja Jeesuksen lunastama ihminen ja täsmälleen yhtä arvokas kuin kaikki muutkin ihmiset. Jumala tunsi hänet jo iankaikkisuudessa ja suunnitteli hänelle tehtävän, jota kukaan muu ei voi täyttää. Ensimmäinen asia, mikä pitäisi sanoa joka ikisestä tähän maailmaan syntyvästä lapsesta, on tämä: "Jumala rakastaa lasta."

Synti ei ole koskaan Herran tahto, mutta hänen kaikkivaltiutensa näkyy juuri siinä, että hän voi ikään kuin muuttaa syntiin sekoittuneen tapahtuman omaksi tahdokseen. Jumala ei ole vastuussa synnistä, mutta hän on vastuussa itse tapahtumasta, jossa syntiä tehtiin, koska hän olisi voinut helposti sen estää. Jollei asia olisi näin, mitä esimerkiksi Isisin sotilaiden raiskauksista syntyneet jesidilapset voisivat ajatella omasta olemassaolostaan?

Lapsen synnyttyä Herra lähetti profeetta Natanin tuomaan Daavidille ja Batseballe viestiä, että pojalle pitäisi antaa toinenkin nimi: Jedidja, Herran suosikki (2. Sam. 12:25). Tuo hellittelynimi sai vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, ettei isien pahoja tekoja tosiaankaan kostettaisi heidän ihanalle pikku pojalleen. Mikä lohdutus tämä olikaan noille kahdelle: heidän lapsensa päällä ei levännyt Jumalan kirous, vaan päinvastoin hänen siunauksensa.

Daavid pyysi Natania huolehtimaan Salomon uskonnollisesta kasvatuksesta. Profeetta varmaan opetti pikku prinssille Mooseksen lakia, Israelin kansan historiaa, uhrilaitoksen merkitystä ja jumalanpalveluselämää. Salomon myöhemmästä historiasta käy ilmi, että hän tunsi hyvin Raamattunsa (eli Mooseksen kirjat).

Myös Batsebasta ja Natanista tuli elinikäiset ystävät, jotka esiintyvät yhdessä vielä Daavidin kuolinvuoteen ääressäkin pari vuosikymmentä myöhemmin. Noilla kahdella oli yhteinen suuri rakkaus: nuori prinssi, jota he salaa kasvattivat tulevaksi kuninkaaksi. Daavid oli näet vannonut Batseballe, että juuri tästä pojasta tulisi hänen seuraajansa Israelin valtaistuimelle. Muut kuin Batseba ja Natan eivät luultavasti tienneet kruununperimysjärjestyksestä pitkään aikaan yhtään mitään.

Millainen siis tuli siitä pojasta, jonka elämän lähtökohdat olivat tällaiset?



Edelliset