Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.




5. käsky: Älä tapa (25.1.2018)

Moni ihminen on varma siitä, ettei häntä voida viimeisellä tuomiolla syyttää ainakaan viidennen käskyn rikkomisesta. Mutta mitenkähän lienee? Kerronpa teille aiheeseen liittyen pienen kertomuksen: Olipa kerran kolme miestä Matti, Pekka ja Jussi, joilla itse kullakin oli vihamies. Matti otti pyssyn ja tappoi vihollisensa. Pekka yritti samaa, mutta ampui ohi. Jussi ei uskaltanut yrittääkään, mutta olisi tappanut vihamiehensä sydämen halusta, jos vain olisi tiennyt, ettei ikinä jää teostaan kiinni.

Itsetuntokin voidaan tappaa. Kysymys kuuluu: kuka näistä kolmesta on suurin syntinen? Kuka heistä joutuu kadotukseen? Vastaus: kaikki kolme. Suomen laki tosin tuomitsee heidät täysin eri tavalla: Mattia syytettäisiin murhasta ja Pekkaa murhayrityksestä, mutta Jussia ei asetettaisi syytteeseen ollenkaan. Jumalan edessä kaikki kolme sen sijaan olisivat täsmälleen samanlaisia murhamiehiä.

Niinhän Jeesuskin julistaa vuorisaarnassaan, että jo se joka haukkuu toista ihmistä hulluksi ja hölmöksi, on ansainnut helvetin tulen (Mt. 5:22). Lähimmäisen omanarvontunto on näet helpompi tappaa kuin hänen ruumiinsa. Toisen vähättely on juuri sitä kiusaamista, jota niin yleisesti harjoitetaan kouluissa, työpaikoilla ja kodeissa. Yksi ainoa ihminen saattaa tyrannisoida kaikkia muita ilkeän kielensä voimalla. Hän kuuluu siis niihin, jotka Jeesuksen mukaan ovat ansainneet helvetin tulen.

Väkivalta virtuaalimaailmassa. Viidennen käskyn kohdalla voisi puhua monestakin asiasta: abortista, eutanasiasta, itsemurhasta. Mutta haluan nostaa tässä erityisesti esille väkivallan, jota katsellaan ja harjoitetaan virtuaalitodellisuudessa. Miksi veren roiskumista ja ihmisten listimistä mahdollisimman kauheilla tavoilla pidetään "viihteenä", jonka ääressä "rentoudutaan"? Miksi lapsistakin on tullut väkivallan suurkuluttajia? Mitä väkivaltaisten pelien jokapäiväinen pelaaminen tekee lapsen (ja vanhemmankin) psyykelle?

Käsiini sattui artikkeli, jossa pohdittiin väkivaltaisten videopelien vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen. Siinä väitettiin, että sotilaiden luontainen vastenmielisyys tappamista kohtaan on Amerikassa saatu murretuksi tappopelien kautta. Mitä opimme tästä? Sen, että pelit hävittävät vähitellen pelaajan psyykestä erään tärkeän suojavarustuksen, nimittäin ihmiselämän kunnioituksen ja säälin tunteen. Sanalla sanottuna: inhimillisyyden.

Norjassa 77 ihmistä surmanneen Anders Behring Breivikin asianajaja kirjoittaa näin: "Luulen, että Breivik päätyi biologisista ja ympäristöllisistä lähtökohdistaan terroristiksi siksi, että hän vietti kaksi terrori-iskua edeltänyttä vuotta virtuaalimaailmassa. Hän muuttui yhä radikaalikaalisemmaksi tuona melko yksinäisenä ajanjaksona." (Geir Lippestad: Olin Anders Breivikin asianajaja. 2013, s. 155.)

Me elämme aikapommin päällä. Suurin osa Suomen lapsista ja nuorista pelaa kännykällään tai näyttöpäätteellään tuntikaudet joka päivä. Aloitetaan Mikki Hiirestä, mutta vähitellen pitää saada vahvempia ärsykkeitä, että peli tuntuisi jännittävältä. Ja internetistä kyllä löytyy halukkaille loputtomasti joka sortin raakuutta ja sadismia.

Kuka on vastuussa? Olemme vastuussa siitä, mitä itse katselemme ja mitä annamme lastemme katsella. Kaikki nähty kasaantuu mielemme pohjalle ja pysyy siellä elämämme loppuun asti. Väkivallan kuluttajien tajunta ja alitajunta täyttyvät vähitellen raakuudella ja sadismilla. Ja mielikuvitus johtaa joidenkin (herkkien?) nuorten kohdalla vääjäämättä ennen pitkää myös tekoihin.

Kenen on vastuu tästä kehityksestä? Niiden jotka valmistavat, myyvät ja katselevat väkivaltaa. Niiden, jotka säätävät lakeja. Niiden jotka sallivat tämän tapahtua omille lapsilleen. Vanhempien on puhuttava tästä asiasta lastensa ja nuortensa kanssa. Heille on sanottava, että ihmisen tappaminen on syntiä, vaikka se tapahtuisikin "vain" virtuaalimaailmassa. Ja on jo korkea aika, että tästä ongelmasta aletaan puhua myös pyhäkouluissa ja lastenkerhoissa.

Eikö ole outoa, että Jeesusta itseään kohtasi jokainen niistä rangaistuksista, jotka hän vuorisaarnassa vihaajille, haukkujille ja murhaajille langetti? Itse asiassa Jumalan murhasta tuli ihmiskunnalle sen pelastus. Suurimmasta synnistä, jonka maailma koskaan on tehnyt, koitui sille sen suurin siunaus. Murhatun Jumalan Pojan verestä tuli sinullekin sinun pelastuksesi väline.

(Tämä kirjoitus on ilmestynyt Länsi-Suomen herännäislehdessä vuonna 2015)



Edelliset