Viikon juttu

Oivalluksia ja sattumuksia Mailiksen elämän varrelta.


Japaninlähetin päiväkirja kertoo: Muuan adventtisunnuntai (5.12.2015)

Osaisinpa kuvata eilisen päivän. Se oli niin ihana, että teki mieli nipistää itseään monta kertaa: Onko totta, että juuri minut on valittu tähän suureen tehtävään: Japanin lähetiksi?

Kello soi, kun oli vielä pimeää. Sytytin kaksi adventtikynttilää ja katselin niitä kahvia juodessani. Kahdeksalta piti rynnätä tien päälle. Matka kesti kaksi tuntia, ensin bussilla ja sitten kolmella junalla. Päivä oli harmaa ja sateinen. Junan ikkunoiden takana vilisti silmieni ohi Osakan ankeus muutaman punaisen syyslehden koristelemana.

Määränpääni oli eräs Kinkin luterilaisen kirkon seurakunta. Olin käynyt siellä kerran aikaisemminkin, ja seurakuntalaiset olivat selvästi odottaneet minua. Pienessä kirkkosalissa loistivat adventtikynttilät ja muovinen joulukuusi.

Jumalanpalveluksen jälkeen pidin raamattupiirikoulutuksen lyhimmän kaavan mukaan: piirin kedon paimenista ja teorian opetusta vain puoli tuntia. Mutta voi, miten joulukertomus alkoikaan meille elää! Näimme paimenet toimittamassa jouluenkelin virkaa Marian ja Joosefin elämässä. Tajusimme, miten onnelliseksi Maria tuli kuullessaan, että taivaassa oli sentään juhlittu ja laulettu sillä hetkellä, kun hänen pieni poikansa syntyi surkeisiin olosuhteisiin tallin lattialle.

Ja taas kerran Jumalan sana vakuutti minullekin, hätäilijälle: etkö näe, että sinulle ja rakkaillesi on syntynyt Vapahtaja! Mitä sinä enää pelkäät? Hän joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, eikö hän antaisi teille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Minun oli määrä pitää puhe myös uusille ihmisille tarkoitetussa iltatilaisuudessa. Väkeä tuli paikalle parikymmentä henkeä, neljä uuttakin kasvoa mukana. He olivat tulleet kuulemaan, millainen on Suomen joulu.

Laulettiin ensin muutama joululaulu. Evankelista piti rukouksen. Sitten näytin jouludiat Suomesta. Kuvia kaamoksen keskeltä, maalaiskylästä. Luminen metsä, punaiset talot harvakseltaan siellä täällä. Kuusenhakumatka. Joulukirkko. Perheen joulunäytelmä: pienet siskontytöt enkeleinä, veljenpoika paimenena. Ukin tekemä seimi. Tiernapojat. Äärettömän eksoottista japanilaisten mielestä - kuin suoraan Pohjoisnavalta.

Viimeiseen diaan oli piirretty kuva Mariasta, Joosefista ja lapsesta. Kerroin lyhyesti joulukertomuksen ja koetin saada kuulijat ymmärtämään, millaisen joululahjan Jumala on meille Pojassaan antanut. Väki kuunteli silmät loistaen, siltä minusta ainakin näytti. Pieni kuoro lauloi. Sitten pidin loppurukouksen.

Matka kotiin oli pitkä ja pimeä. Yhdentoista aikaan kävelin vielä mäkeä ylös junalta raamattukoululle, sillä bussit eivät enää kulkeneet siihen aikaan illasta. Kotini ikkunasta loisti pitkän matkan päähän Suomesta tuodun paperisen adventtitähden pehmeä valo. Aina kun sen näen, se muistuttaa minua virren sanoista: Sanan valon anna paistaa / kaikki kansat tavoittaa,/ että kaukaisinkin maistaa / armon uutisleipää saa, / lailla idän viisaiden / löytää sinut, Kristuksen.


Edelliset